Kymppi-blogi / Syyskuu 2016

Kymppi_logo


Syyskuu 2016

10.9.2016 Tarja Kainulainen-Liiti: Huddlea ja Hill Street Bluesia
20.9.2016 Jukka Mattila
30.9.2016 Jari JOkela:Eilen, tänään, huomenna

- - - -

30.9.2016 Eilen, tänään, huomenna
 

Jari Jokela

 

Amerikkalainen toimittaja kävi kolmen päivän matkalla Kiinassa.

Kysyttäessä syytä vierailun lyhyyteen hän kertoi kirjoittavansa juttusarjan otsikolla ”Kiina eilen, tänään ja huomenna”.

- Siinähän on kolme päivää, toimittaja totesi.

Vuosikertomus Rovaniemen yleisestä sairaalasta v. 1916 kertoo, että "Rovaniemen yleiseen sairaalaan
jäi vuodelta 1915 15 sairasta ja
otettiin vuonna 1915 278 sairasta, joten
siinä vuoden 1915 kuluessa hoidettiin 293
Näistä poistettiin: 191 eli 69,7 % terveinä ja toipuvina;
45 eli 16,4 % paremmaksi tulleina;
8 eli 2,9 % parantumatta;
23 eli 8,8 % kuolleina ja
6 eli 2,2 % hoitamattomina,
joten 19 sairasta jäi seuraavaan vuoteen.”


Kesällä arkistosta löytyneestä piirilääkäri Hannu Kustaa Holckin käsin kirjoittamassa vuosikertomuksessa näkyy pelkistettynä sairaalan perustehtävä: sairaiden hoitaminen. Myös hoidon tuloksia ja vaikuttavuutta seurattiin yksinkertaisella tavalla, josta voisi ottaa esimerkkiä vielä sata vuotta myöhemminkin.

Sote-uudistuksen tavoitteena on tarjota ihmisille nykyistä yhdenvertaisempia palveluja, vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitä kustannusten kasvua. Valinnanvapauden lisääntymisestä ja kilpailutilanteiden yhtiöittämisvelvoitteista huolimatta keskeistä on palvelujen yhteensovittaminen eli integraatio. Asiakkaalle palveluiden integraation pitäisi tarkoittaa asiakkaan tarpeen mukaisia palvelukokonaisuuksia tai asiakkaan saumatonta siirtymistä palvelusta toiseen siten, että myös tieto siirtyy palvelusta toiseen. Sairaalalle integraatio tarkoittaa sitä, että potilaita ei enää poisteta ”toipuvina”, ”paremmaksi tulleina” tai parantumattomina, vaan otetaan yhdessä potilaan itsensä ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa vastuuta myös siitä, mitä potilaalle tapahtuu ennen ja jälkeen sairaalahoitojakson.

Vuosikertomuksen 1916 mukaan ”Sairaanhoitopäivien yhteenlaskettu luku oli 5216, josta näkyy, että sairaalassa hoidettiin keskimäärin 14,3 sairasta päivässä ja kutakin sairasta hoidettiin keskimäärin 12,8 päivää.
Ruuanpito tuli maksamaan Smk 1,61 mkk (edellisenä vuonna Smk 1,19), ja lääkkeet ja sideaineet Smk 0,725 (edellisenä vuonna Smk 0,457) ja kokonaismenot Smk 5,057 (ed. v. 3,957) sairashoitopäivää kohti
.
Maaliskuun 7 p. 1916 määräsi K Senaatti, että sairaalaan on otettava toinen alihoitajatar 600 markan vuosipalkalla.”

Sote-uudistuksen tavoitteena on kuroa umpeen huomattava osa julkisen talouden kestävyysvajeesta. Hallituksen 10 miljardin euron säästötavoitteesta peräti 3 miljardia euroa on tarkoitus saada sote-uudistuksesta vuoteen 2029 mennessä. Tämän säästötavoitteen saavuttaminen edellyttää, että menot saavat jatkossa kasvaa vain 0,9 prosenttia vuodessa, kun vuotuinen kasvu nykyisin on 2,4 prosenttia. Sote-rahoitus siirtyy uudistuksessa kunnilta valtiolle.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sairaalan pitää pystyä hoitamaan perustehtävänsä suhteessa entistä vähemmällä rahalla. Käytössä on toki paljon enemmän kuin 100 vuoden takainen viisi markkaa hoitopäivää kohti. Euromääräisesti rahaa on tulevaisuudessa käytettävissä enemmän kuin nykyisin, mutta ostovoimalla mitattuna vähemmän kuin nykyisin.

Samasta arkistomapista sadan vuoden takaisen toimintakertomuksien kanssa löytyi lista Rovaniemen yleisessä sairaalassa v. 1916 toimeenpannuista leikkauksista. Leikkausten määrä oli yhteensä 38. Lopputulos oli ”hyvä” 35 leikkauksessa, ”vähemmän hyvä” yhdessä ja ”kuolema” kahdessa leikkauksessa.

Kuoleman syy oli molemmissa ”tauti”, ei ”leikkaus”, ”infektio” tai ”muu lisätauti”.

Valtakunnallisissa suunnitelmissa Lapin keskussairaala on yksi laajan päivystyksen sairaaloista. Keskeinen haaste on, että päivystyksen ylläpitäminen vaatii isomman sairaalan kuin tarvitaan oman alueen väestöpohjan suunniteltuun ei-kiireelliseen hoitoon. Kirurgiaa ollaankin keskittämässä laajan päivystyksen sairaaloihin. Perustana on laatu ja päivystyskyvyn turvaaminen.

Sairaalan saamiseksi sote-kuntoon valmistelaan organisaatiouudistusta, jossa nykyinen tulosaluejako poistuu. Mikäli laajennetun johtoryhmän linjaukset hyväksytään poliittisessa päätöksenteossa, organisaatio jaetaan jatkossa vastuualueisiin ja palvelualueisiin, jotka sopivat prosessien ja resurssien yhteensovittamisesta. Vastuualueet koostuvat lääketieteen erikoisaloista/klinikoista. Vastuualueet johtavat potilaan hoitoprosesseja ja erikoisalat vastaavat potilaiden hoidosta. Vastuualueiden johtajien esimies on johtajaylilääkäri. Vastuualueet vastaavat lääkäreistä ja erikseen määriteltävistä erityistyöntekijöistä. Palvelualueet vastaavat muiden henkilöstöresurssien ja tilojen tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta käytöstä hoitoprosessien ja hoidon tarpeen mukaisesti. Hoidollisia palvelualueita johtavat ylihoitajat. Ylihoitajien esimies on hallintoylihoitaja.

Vuonna 1916 kuukausitilastot tehtiin kirjaamalla hoitopäivien luku jakaumalla ”Lasareettiosastossa”, ”Kuppa osastossa”, ”Ylösottolaitos mielisairaille” ja ”Ylimääräinen kuppasairaala”. Oman aikansa palvelualueita nekin.
 

Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja
 

- - - -

20.9.2016 Jukka Mattila

- - - -

10.9.2016 Huddlea ja Hill Street Bluesia
 

Muistatteko televisiosta (kuvaputkiajalta) poliisi-sarja Hill Street Bluesin? Entäpä muistatteko kyseisen poliisiaseman ylikonstaapeli Phil Esterhausin, joka aamuisen tilannekatsauksen ja työnjaon lopuksi aina totesi kentälle lähteville poliiseilleen: Hey, let’s be careful out there! Sitä ennen oli henkilökunnan kanssa yhdessä käyty läpi edellisen illan sekä yön rikokset ja mietitty, ketkä poliisikunnasta lähtevät kentälle jahtaamaan vielä vapaana olevia rikollisia ja ketkä jäävät asemalle paperihommiin selvittämään jo kiinni jääneiden kohtaloita. Tarja Kainulainen-Liiti


Entä oletteko sattuneet seuraamaan amerikkalaista jalkapalloa? Amerikkalainen jalkapallo on joukkueurheilulaji, jossa tavoitteena on kuljettaa soikion muotoinen pallo vastustajan maaliin. Pelissä korostuu taktisuus. Amerikkalaisessa jalkapallossa pelinrakentaja on hyökkäyksen johtaja, joka ennen hyökkäystä kokoaa ”huddle”- huudolla joukkuetoverit yhteen ja viestii hyökkäyskuvion aloituskokouksessa (engl. huddle) muille hyökkäyksen pelaajille. Huddlessa yhteiset kuviot ja taktiset suunnitelmat lyödään lukkoon, joten joukkueessa kaikki tietävät, mitä tehdään.

Huddle-toiminta on käytössä myös organisaatioiden pelikentillä (etenkin teknologia- ja tuotantoyrityksissä) osana lean-johtamista, mutta ei ole enää vierasta sairaaloissakaan - esimerkiksi Stanford Healthcaressa tai Zuckerberg San Francisco General Hospitalissa huddle on mallinnettu osaksi päivittäistä johtamista. Huddle osana jatkuvaa toiminnan kehittämistä ja parantamista on näppärä ja ketterä toimintatapa. Kerran päivässä kokoonnutaan huddle-taululle koko henkilökunnan kera arvioimaan ja kehittämään toimintaa yhdessä määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Huddle tapahtuu päällikkötasoittain, joten informaatio kulkee nopeasti ja kattavasti läpi organisaation johtoportaaseen asti – ja takaisin. Huddle vie aikaa tasoittain 5-15 minuuttia, mutta säästää sitä monin verroin vähentyneen sähköposteilun, kokoustelun ja puhelinrumban myötä.

Talossamme on harjoitettu lean-toimintaa hukkahaavin ja kaizenin keinoin jo usean vuoden ajan. Prosesseja on hiottu ja virtaviivaistettu. Työtä on tuunattu jättämällä siitä turhia vaiheita pois. Lean-työkalupakkiin on tarkoitus lisätä uutena huddle. Hieman sitä on jo kokeiltukin – Hill Street Bluesin ja amerikkalaisen jalkapallon tyyliin. Nimittäin Rafaelan ja hoitoisuustiedon kanssa.

Rafaela-hoitoisuusluokitusjärjestelmästä saamme hyvää tietoa siitä, miten potilaiden hoitoisuus ja hoitohenkilökunnan resursointi kohtaavat. Yksiköiden hoitoisuuksia olemme pidemmän aikaa pyrkineet tasaamaan mm. koordinoivan hoitajan avulla, joka ohjaa päivystyksestä osastoille siirtyviä potilaita hoitoisuudet huomioiden. Juhannusviikolla aloitimme rakentamaan huddlesta mallia, jolla voisimme edelleen vaikuttaa suotuisasti yksiköiden välisiin hoitoisuuksien vaihteluihin. Toimintamallin työstäminen aloitettiin pilottihenkilökunnan (4 vuodeosastoa) kanssa, tavoitteena oli rakentaa toimiva malli yhdessä ideoiden ja kokeillen. Tuhannet, lämpimät kiitokset henkilökunnalle hyvistä ideoista, innokkuudesta ja avarakatseisuudesta! Lopputulema on hyvä!

Hoitoisuus-huddlessa osaston henkilökunta arvioi yöhoitajan raportin jälkeen hoitoisuuden kehityksen suhteessa viimeisimpään Rafeala-tietoon. Henkilökunta arvioi myös potilaiden hoitoon tarvittavan resurssin – pärjätäänkö olemassa olevalla henkilökunnalla, tarvitaanko apua muualta vai onko kenties mahdollista mennä auttamaan kollegoja, mikäli tarvetta ilmenee – joko omassa yksikössä tai naapuriosastolla. Yksikön huddleen menee aikaa muutaman minuutti ja se antaa hyvän tilannekuvan koko osaston tilanteesta.

Osastonhoitajat kokoontuvat seuraavan tason hoitoisuus -huddleen yhdessä ylihoitajien ja rekrytointiyksikön palvelupäällikön kanssa. Tässä huddlessa käydään läpi yksikköjen tilanne ja sovitaan kuka antaa apua kenellekin; kuka siirtyy toiseen yksikköön, milloin ja kuka ottaa tulijan vastaan. Samalla kartoitetaan jo iltavuoronkin tilannetta esimerkiksi varahenkilöiden osalta, mikäli varaamattomia vuoroja vielä on. Seuraavassa tasossa ylihoitajat huddlaavat päivittäistilanteen hallintoylihoitajan kanssa, joka huddlaa kokonaisuuden sairaanhoitopiirin johtajalle.

Alkuvaiheessa henkilökuntaa mietitytti, osaavatko he toimia vieraassa yksikössä. Paljon onkin keskusteltu oman osaamisen tunnistamisesta – mitä työtehtäviä voin ja osaan koulutettuna hoitajana tehdä yksiköstä riippumatta? Yhdessä pohtien on listattu niitä tehtäviä, mitä tehtäviä kannattaa, ja mitä ei kannata, lisäresurssiksi tulevalle kaavailla. Parhaimmillaan huddlella varmennetaan työn tasaaminen ja se, että erikoisosaamista vaativaan työhön jää yksikössä enemmän hoitajien työpanosta.

Tehtävien ja osaamisen varmistamisen rinnalla on pohdiskeltu sitä, miten naapuriyksiköstä apuun tuleva kollega otetaan vastaan ja toisaalta sitä, millä mielellä itse lähden lisäavuksi toiseen yksikköön. Osastohuddlessa nimetäänkin ”vastaanottava hoitaja”, jotta kynnys tulijalle olisi mahdollisimman matala ja työhön olisi helppo tarttua. Hyvät kokemukset siitä, että apua saadaan, edistävät yhteistyötä.

Miten hoitoisuus-huddle on lähtenyt käyntiin? Juhannusviikolla aloitimme, eikä päivääkään ole mennyt, etteikö apua olisi annettu ja saatu. Paljon on opittu. Isoin yllätys on se, että monesti päivän pelastaa muutaman tunnin apu. Ja useasti suurin apu on ollut työparina toimiminen tilanteissa ja tehtävissä, joissa yksin ei pärjää tai joissa tarvitaan useamman hoitajan työpanos. Hoitoisuudet on pääsääntöisesti saatu pidettyä optimitasolla. Se tarkoittaa sitä, että potilaiden hoidon tarve ja hoitohenkilökunnan resurssit ovat olleet entistä useammin balanssissa ja kohdanneet toisensa. Hoitajaresurssi on ollut tasaisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin potilaiden käytössä riippumatta siitä, missä yksikössä potilaat ovat. Henkilökunnan näkökulmasta työ on jakaantunut entistä tasaisemmin työntekijöiden kesken.

Hoitohenkilökunnan mukaan hoitoisuus-huddle on tuonut läpinäkyvyyttä hoitotyöhön niin osaston sisällä kuin osastojen välillä. Resursseja on mielekästä tasata, kun yhdessä hahmotetaan kokonaisuus ja huomataan, miten tilanteet muuttuvat päivittäin yksiköiden välillä. Voi olla, että tänään annamme apua toiseen yksikköön ja ehkä jo huomenna saamme apua itse.

Kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhön aamuisen tilannearvion kautta on koettu positiivisena, samoin tunne siitä, että työstä ja sen tekemisen edellytyksistä ollaan kiinnostuneita. Huddlen tuloksena tehty työn ja resurssin tasaaminen on jakaantunut seurannan mukaan tasaisesti. Yhdessä tekemisen meininki on tuntunut hyvältä. Luottamus on kasvanut avoimuuden ja keskustelun myötä.

Hoitoisuuksien huddle on tullut tarpeeseen. Yhdessä on ihmetelty, miksi tätä ei ole hoksattu aloittaa aiemmin. Toimintamallia kehitetään edelleen. Viime viikkoina esimiehistö onkin ideoinut viikonloppu-huddlen käynnistämistä henkilökunnan esittämän ajatuksen mukaisesti. Ilman innovatiivista, rohkeaa ja kehittämismyönteistä henkilökuntaa tämä ei olisi mahdollista!

No, entäpä tuo englanninkielinen nimi sitten. Huddlelle oli tarkoitus keksiä osuva ja kuvaava suomenkielinen vastine kesän aikana. Taidamme luopua ajatuksesta. Huddle (suom. mm. kyyristyä, käpertyä, kököttää, joukko, neuvonpito, rykelmä) on istahtanut jokapäiväiseen kielenkäyttöömme yhtä sujuvasti kuin itse toimintakin.

Huddle-toimintamallia on sairaalassamme lähdetty harjoittelemaan hoitoisuuksien ja työn tasaamisella. Huddle osana lean-johtamista ja jatkuvan parantamisen ja kehittämisen välineenä tulee jatkossa olemaan organisaatiossamme paljon muutakin. Organisaation vision, strategian ja painopistealueiden saattaminen käytännön konkreettisiksi toiminnoiksi lienevät keskeisiä kenttiä. Toimintamallina huddle on nyt koeponnistettu. Kokemukset ovat hyviä – tästä on yhdessä hyvä jatkaa. Hill Street Bluesin ylikonstaapelin fraasia mukaillen: Hey, let’s all do the huddle!
 

Tarja Kainulainen-Liiti
vs. hallintoylijhoitaja