Marraskuu 2015

Kymppi_logo


10.11.2015 Mikko Häikiö: Nyt laitetaan sairaala sote-kuntoon
20.11.2015 Joni Karjalainen: Eletään muutosten aikaa
30.11.2015 Jonne Karanta: Ajatuksia esimiestyöstä

 

30.11.2015  Ajatuksia esimiestyöstä

Jonne Karanta Lueskelin tuossa sairaanhoitopiirin hallituksen uusinta pöytäkirjaa. Sieltä kävi ilmi, että osastonhoitajan virka oli muutettu sairaanhoitajan toimeksi ja normaalilla hakumenettelyllä ollut hallintoylihoitajan virka päätetty jättää toistaiseksi täyttämättä. Ajattelin, että tämäpä erikoista. Eikö ollut tehtävään soveliaita hakijoita?

Toivottavasti hoitotyön johtamista ei olla enempää alas ajamassa ja mennä yhä enemmän lääkärijohtoiseen organisaatiomalliin.

Muutoksiahan täällä haetaan. On toivottavaa, että muutoksia ei haeta pelkästään siitä syystä, että pitää uudistua, vaan siitä, että turvataan palvelut hyvin myös jatkossa.

Suomen hallituksen sote- työskentelystä jäi hieman sellainen kuva, että tärkeintä puolueille oli omien valta-asemien ja vallan turvaaminen, ei niinkään tuleva sote-malli ja siitä tulevat hyödyt kansalaisille.

Itse olen työskennellyt sydänpotilaiden parissa noin 10 vuotta. Ensin lyhyen ajan teho-osastolla, sieltä muutamaksi vuodeksi sisätautiosastolle 5b ja siellä olevaan sydänvalvontaan. Siihen aikaan sydänpotilaat lähetettiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin Oys:n. Ambulanssit ajoivat päivittäin meidän ja Oysin kardiologian väliä. Tuntui jotenkin hienolta siirtää potilaita tutkimuksiin Ouluun. Kyllä ne siellä osaa…

Mutta muutoksia ja kehitystä on tälläkin sektorilla tullut paljon. Ajat ja hoitokäytänteet muuttuivat 10 vuotta sitten. Yhä useampi potilas täytyi siirtää Ouluun. Konservatiivinen hoito ei enää riittänyt. Niinpä alettiin miettimään kardiologian invasiivisen toiminnan jalkauttamista keskussairaaloihin. Paljon riitti epäilijöitä siitä, että onko tämä järkevää? Onko keskussairaaloissa osaamista tarpeeksi?

No, siitä tulee kuluneeksi nyt alkuvuodesta 10 vuotta kun käynnistimme toiminnan täällä Rovaniemellä. Aluksi professuurin turvin, lääkäri ja hoitaja kävivät meitä opettamassa. Oli muuten hieno idea, että myöskin hoitaja kulki mukana. Oli paljon opettavaisempaa työskennellä ja opetella toimintoja omassa tutussa työyksikössä kuin, että jatkuvasti olisimme kouluttautuneet muualla.

Kouluttautuminen on edelleenkin tärkeää. Esimiehen yksi tärkeimmistä tehtävistä on henkilökunnan osaamisen varmistaminen. Aikoinaan ajattelin, että esimiehenä itse täytyy olla aina nokkamiehenä osaamassa ja tekemässä. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että ei se ole mahdollista, eikä tärkeintä. Ja kyllähän siinä väsyttää itsensä.

Tärkeämpää on huolehtia siitä, että ympärilläsi on osaava ja taitava henkilökunta. Lähiesimies huolehtii kokonaisuuksien pyörittämisestä ja siitä, että hommat toimivat yksikössä päivästä ja viikosta toiseen. Työyksikön tehtävät muodostuvat useista pienistä palasista. Usein ajattelen, että jokaiselle osa-alueelle täytyy olla ainakin yksi itseäni asiantuntevampi työntekijä. Voin häneltä kysyä kun en itse tiedä, tai haluan paneutua asiaan tarkemmin. Sydänpajalle on tietoisesti hankittu osaamista erilaisilla taustoilla. On sisätautihoidon, leikkaussalihoidon, teho-osastohoidon, ensihoidon ja rtg-osaston osaajia jne. Näitä osaamisia kun yhdistelee, niin osaaminen nousee korkealle. Toisista työyksiköistä tai toisista sairaaloista rekrytoimalla saa uusia raikkaita tuulia oman yksikön toimintatapojen kehittämiseksi.

Tällaisen suppean erikoisalan täydennyskoulutus on usein haasteellista, koska tällaista täsmäkoulutusta ei tahdo saada. Siksi on tarpeen keskustella ja pitää yhteyttä toisten sairaaloiden vastaavien yksiköiden kanssa. Sieltä voi saada hyvää oppia ja hyviä käytänteitä. Helposti ajatellaan, että se meidän tapa toimia on paras ja ainut oikea. Käytäntö on osoittanut, että ainahan ei näin ole vaan kannattee suhtautua avoimin mielin uusiin ehdotuksiin. Ainakin tarkastella niitä. Sydänpajalla kun tarvitaan uutta tietoa, niin usein kutsutaan kouluttaja työpaikalle, jolloin kaikilla on mahdollisuus saada tieto samaan aikaan.

Uusimmassa tehy- lehdessä mainostettiin kardiologisen- hoitotyön erikoistumisopintoja. Toivottavasti meidän työyksikössä joku innostuu siitä. Yksittäisen työntekijän osaamisen kehittämisessä edetään koko työyhteisön toimintaa hyödyttävään suuntaan.

Henkilöstöjohtaminen on lähiesimiehen päivittäistä työtä. Joskus tuntui, että eihän siihen niin tarvi panostaa. Käytetään sekin aika prosessien kehittämiseen ja työn tehostamiseen.

No kaikkihan tiedämme, että käsi-kädessähän nuo kulkevat. Henkilöstön hyvinvointi heijastuu työmotivaatioon ja näkyy suoraan työn tuloksellisuudessa, tehokkuudessa ja potilaiden hyvässä hoidossa.

Vuodet ovat osoittaneet, että työn suuri määrä ja kiire eivät ole työmme kuormittavimpia tekijöitä. Työpaikan huono ilmapiiri, työn huono hallittavuus ja osaamisen puute taas ovat. Suuresta työmäärästä ja kiireestä selviää paremmin kun porukalla on tekemisen meininki ja puhalletaan yhteen hiileen.

Kyllähän silloinen esimiehenikin kehityskeskusteluissa kehotti kehittämään itseäni henkilöstöjohtamisessa. Henkilöstö on tärkein voimavaramme, ihmisethän tätä työtä tekevät, osaaminen on meillä.

Työpaikan omien tai toisten konfliktien ratkominen on esimiehen inhottavampia työtehtäviä. Vai onko?

Jokaiselle esimiehelle tuttuja juttuja ja vaikeita asioita. Onneksi ollaan ihmisiä, ja tällä alalla kohtuu hyviä ihmismielen asiantuntijoita. Sehän ei kuitenkaan tarkoita, että aina käyttäydyttäisiin fiksusti.

Erimielisyyksiin pitää suhtautua vakavasti, sillä ne voivat vakavimmillaan johtaa henkilön masentumiseen ja työkyvyttömyyteen.

Tasapuolisuudesta myös usein työyhteisöissä keskustellaan. Mielestäni tasapuolisuutta tärkeämpää on tarkoituksenmukaisuus.

Sairaanhoitopiirissä on viime vuosina panostettu paljon näiden asioiden käsittelyyn. Esimiehiä ja muuta henkilökuntaa on koulutettu. Muutamia sovittelijoitakin on koulutettu. Hieno homma.

On minullakin kokemuksia sovittelusta. Nyt tästä uudesta työyhteisösovittelusta erittäin positiivisiä. Siinä suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti edettiin kohti tavoitetta ketään syyllistämättä. Keskiössä oli työn tekeminen ja siitä suoriutuminen. Jokainen sovitteluun osallistunut sai tuoda omat näkemyksensä esille ja ne käsiteltiin yhdessä. Lopputulos oli hyvä ja sopuun päästiin.

Itseasiassa lähes jokaisesta konfliktinsovittelusta on jäänyt itselleni positiivinen mieli. Se kasvattaa, niin esimiehenä kuin ihmisenäkin.

Enemmän murheita työhöni aiheuttaa se, kun emme pysty tuottamaan niitä palveluja riittävän hyvin mitä varten olemme olemassa. Mietin esimerkiksi sitä yli 80v. vanhusta, joka pyrkii vaivojensa kanssa pärjäämään vielä viimeiset vanhuuden päivänsä omassa kotona. Aikaa ei hirveästi ole. Keskusteluissamme vanhus toi esiin, että on odottanut tutkimuksiimme pääsyä 5kk. Meidän tutkimusten jälkeen hän odottaa toista tutkimusta vielä n. 3kk ja vasta sen jälkeen tehdään lähete Ouluun isoon leikkaukseen. Jonoa on sielläkin. Eli noin vuosi menee odotellessa, että päästään leikkaamaan. Jos päästään, voihan olla, että tämä vanhus ei selviä niin pitkälle.

Tai toinen alle 50v raskasajoneuvon kuljettaja. Nyt sairauslomalla sepelvaltimotauti -epäilyn vuoksi. Odotusaika tutkimuksiin 3kk, jolloin päästää varmistamaan diagnoosi ja mahdollisesti hoitamaan. Meille todennäköisesti parin tunnin työ. Toimivammalla systeemillä tutkimuksiin ja hoitoihin pitäisi päästä lähes välittömästi. Työkuntoon palaisi todennäköisesti muutamassa viikossa. Ja taas veroeuroja tulisi. Eli paljon on vielä prosesseissa parannettavaa…

Olemme palveluntuotanto yksikkö, joten esimiehenkin tärkein työ on miettiä miten siitä tehtävästä suoriudutaan parhaiten. Tietysti yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Iso talo eri asiantuntijoineen antaa aina hyvät mahdollisuudet kysyä neuvoa ja saada apua asioiden hoitamiseen. Henkilökunta, omat esimiehet ja kollegat ovat siinä tietysti avainhenkilöitä. Koulutusta omaan työhön saa ja kaikkea ei onneksi tarvitse itse tehdä ja osata. Kun työt sujuvat, tehtävistä selvitään kunnialla niin, että potilaat saavat avun ja ovat tyytyväisiä, niin kyllähän tämä työ on varsin mukavaa ja antoisaa.

Välillä tietysti väsyy niinkuin jokaisessa työssä, mutta täytyy muistaa asioiden oikeat mittasuhteet. Tämähän on vain työtä ja elämän tärkeimmät asiat ovat kuitenkin muualla, itselläni kotona.


Jonne Karanta
Osastonhoitaja
Sydänpaja

___________

20.11.2015 Eletään muutosten aikaa

 

lshp_ITJ_Joni Karjalainen

Lapin keskussairaalan leikkaustoiminta on elänyt muutosten tuulia muutaman vuoden ajan. Sairaanhoitajien päivystystyö kotivarallaololla muuttui hiljattain sairaalassa suoritettavaksi kolmivuorotyöksi sekä leikkaustoimintaa tehostettiin rakentamalla neljä uutta leikkaussalia uuteen lyhkiin.

 Osastonhoitajat ovat vaihtuneet edellisten jäätyä eläkkeelle tai vaihtaessa työtehtäviään toisenlaisiin. Kaikki nämä muutokset ovat luonnollisesti pitäneet henkilökuntaa valppaana, on pitänyt sopeutua muutoksiin ja osittain uusiin tapoihin ja prosesseihinkin.

Itse olen elänyt tätä muutosta lähinnä uuden lyhkin kautta. Minulle tarjoutui edesmenneen ylihoitajan ehdottamana tilaisuus lähteä mukaan lyhkille rakennusvaiheen aikana. Tehtävänäni oli tehdä hankintoja ja suunnitelmia uuden yksikön käynnistämiseksi. Tämän piti olla alkuaan kahden kuukauden keikka, joka sitten venähti pidemmäksi, enkä ole valittanut.

Lyhki on nyt ollut toiminnassa tällaisenaan tarkalleen kolme vuotta. Toimintaa ja toimintoja on lisätty säännöllisesti, henkilökunnan määrää ja osaamista on vahvistettu tämän ohella. Pari ensimmäistä vuotta elettiin niukasti. Omaa henkilökuntaa ei ollut riittävästi ja osaaminen tahtoi olla toisinaan ontuvaa. Yhteen hiileen puhaltaminen ei meinannut onnistua. Ensimmäisten haparoivien vuosien jälkeen prosessit ja toimintatavat saatiin kuntoon ja työn tekemisestä tuli sujuvaa. Tänään sitä hankaloittaa enää liian pieniksi käyvät tilat.

Lyhkin aloittaessa toimintaansa, oli epäilystä ja pohdintaa siitä tarvitaanko kahta erillistä leikkausyksikköä tämän kokoisessa sairaalassa. Päivittäisen työnjohdon ja toiminnan helpottamiseksi yhteisen hallinnon ajateltiin olevan mahdollistavampi vaihtoehto. Pitemmän tähtäimen suunnitelmien uskottiin helpottuvan, jos näitä kahta leikkausyksikköä johdettaisiin kokonaan yhden ja saman johtajan toimesta.

Tämän vuoden keväällä epäilykset yhdistymisestä yhdeksi leikkausyksiköksi kävivät toteen. Yhdistyminen oli yhtenä sairaala SOTE-kuntoon-tavoitetta. Toukokuussa käynnistyivät leikkaus- ja anestesiaosaston sekä lyhkin yhteiset muutostyöpajat. Työpajat olivat ulkopuolisen tahon vetämiä. Työpajat toteutettiin pienehköissä sekaryhmissä, joissa oli hoitohenkilökunnan edustusta molemmista yksiköistä. Työpajaryhmissä henkilökunnalle annettiin mahdollisuus esittää toiveita ja ajatuksia, maalata uhkakuviakin, vaikuttaa oman uuden työpaikan syntyyn. Muutostyöpajat olivat pääsääntöisesti antoisia ja esitetyt toiveet ja uhkakuvat olivat kaikissa ryhmissä samansuuntaisia. Esimerkiksi suurimpana huolenaiheena nousi esiin työaika-asiat.

Yhdistymistä on nyt käyty toukokuusta lähtien. Yhdistymiseen liittyviä asioita on aikataulutettu, aikataulu on elänyt ja elää edelleen. Yhdistyminen oli alun perin suunniteltu tapahtuvaksi kesälomien jälkeen elokuussa. Aika kuitenkin kulkee nopeasti, uusi suunnitelma osastojen yhdistymiseksi on ensi vuoden alku. Tässä onkin ollut monta hyvää ja työteliästä kuukautta harjoitella osastojen saattamista yhteen. Esimerkiksi toisten töihin on tutustuttu ja kannustettu tutustumaan. Yhdistymisestä on myös tiedotettu ja pidetty palavereja eri sidosryhmien kanssa.

Tuoreena ja viransijaisuutta hoitavana osastonhoitajana olen joutunut kohtalaisen kovaan koitokseen mukaan. Osastonhoitajan työssä on ollut opettelemista ja työtä tämän kokoisessa yksikössä riittää ihan jokaiselle päivälle. Perustehtävien lisäksi osastojen yhdistymistyöt ovat tuoneet tehtäviä lisää kiitettävästi. Näiden kuukausien jälkeen edelleen jaksaa hymyilyttää ja innostua uusista asioista. Viransijaisuuteni loppuu vuodenvaihteessa, jatkosta ei ole vielä paljoakaan tiedossa johtajuuskuvioiden eläessä edelleen. Muutosjohtamisesta ainakin aion hyvillä mielin laittaa ansioluettelooni merkinnän, katsotaan mihin se tulevaisuudessa kantaa.

Muutoksessa on eletty ja sen mukana täytyy pysyä edelleen, jo yhteiskunnalliset muutokset pitävät siitä huolen. Tulevaisuudessa tullaan vielä pitkään elämään vanhan leikkurin ja lyhkin aikaa mutta toivottavasti ajan kuluessa totutaan uuteen, ”leikkaus- ja anestesiayksikköön”.

Haluaisin vielä sanoa lyhkiläisilleni tuhannesti kiitoksia tuestanne ja ymmärryksestänne yhteisenä aikanamme, olette ihan parhaita. Iso kiitos myös Piialle kantavasta yhteistyöstä, enimmäkseen tämä on ollut hauskaakin.
 

Iloista joulunodotusta.

Joni Karjalainen
vs.osastonhoitaja lyhki-yksikkö

------------------

 

10.11.2015 Nyt laitetaan sairaala sote-kuntoon

mikko_häikiö.jpg   Nyt laitetaan sairaala sote-kuntoon!
Se ei todellakaan ollut ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin hallituksen päässeen tiukan väännön jälkeen sopuun tulevista sote-linjauksista.

Oli lopputulos mikä oli, niin silti ensimmäinen reaktioni tai tunteeni oli suuri helpotus. Meillä on nyt kuitenkin jonkinlainen suunta ja maali, mitä lähteä tavoittelemaan.


Moni – minä mukaan lukien- ajattelee vieläkin, että tämä lopputulos tai ratkaisu ei tule olemaan lopullinen ratkaisu, ja näin varmaan onkin. Hienosäätöä tullaan tekemään ja hyvä niin. Tämän hetkisen tiedon mukaan Lappi tulee muodostamaan yhden itsehallintoalueen, joka järjestää tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelunsa itse ja Rovaniemellä tulee olemaan täyden päivystyksen sairaala. Tämä tieto luo mielestäni hyvät lähtökohdat ja rajaukset nyt meneillään olevalle sairaala sote-kuntoon kehittämistyölle. Nyt tiedämme, että voimme yhdessä rakentaa tulevaisuuden päivystävän sairaalan, joka pystyy tarjoamaan oikea-aikaiset ja laadukkaat palvelut alueemme väestölle.

Sairaala sote-kuntoon – mitä se oikein tarkoittaa? Laajennettu johtoryhmä on linjannut muutamia tavoitteita, joita tavoittelemme tulevaisuuden päivystävältä sairaalalta:
1) toimintamallien yhtenäistäminen siten, että potilas on keskiössä,
2) johtamisjärjestelmän selkiyttäminen,
3) yksikkömäärän ja esimiesten määrän vähentäminen,
4) esimiesten johtamisosaamisen lisääminen sekä
5) henkilöstön osallistaminen muutokseen.
Toimintojen standardoinnilla ja yksiköiden vähentämisellä tavoitellaan potilasprosessien sujuvuuden lisäämistä. Tämä mahdollistuu vähentämällä yksikköjen välisiä raja-aitoja ja yhtenäistämällä toimintakäytäntöjä.

Johtamisjärjestelmän selkiyttämisellä, esimiesten määrän vähentämisellä ja johtamisosaamisen lisäämisellä tavoitellaan johtamisen pelisääntöjen yhtenäistämistä ja johtamisen tehostumista. Hyvällä ja ennakoitavalla johtamisella on suora yhteys tutkimusten mukaan mm. työhyvinvoinnin lisääntymiseen, toiminnan tehokkuuteen ja tulokselliseen toimintaan. Mielestäni kaikilla työntekijöillä on oikeus hyvään ja ennakoitavaan johtamiseen ja siihen ainakin minä kaipaan ohjausta, koulutusta ja linjauksia. Mikä on sitten tarvittava määrä esimiehiä jatkossa, sitä en tiedä, mutta tuota määrää lähdetään lähiaikoina selvittämään.

Viimeinen tavoite koskee henkilöstön osallistamista muutokseen. Hieno tavoite, mutta vaikea toteuttaa. Tähän mennessä henkilöstön osallistamista on harjoiteltu mm. viime keväällä toteutettuna kyselynä ja tulosalueiden johtoryhmien kanssa käytynä keskustelukierroksena, missä kaikkia yksiköitä pyydettiin nimeämään toiminnan kannalta järkeviä yhdistymiskumppaneita. Laajennetun johtoryhmän linjausten mukaisesti yksiköiden yhdistymiset ovat lähteneet nyt liikkeelle ja kaikkiin yhdistymisprosesseihin tullaan sisällyttämään erikseen sovittavat osallistavat menetelmät. Yhdistymisprosessien lisäksi tällä hetkellä on meneillään mm. osastonhoitajuus ja ylilääkäriys sote-kuntoon työskentely, joissa edellä mainittujen ammattiryhmien tulevaisuuden järkeviä tehtäväkuvia ja rooleja rakennetaan yhteistyössä henkilöstön kanssa. Yksi hyvä kanava osallistua ja vaikuttaa meneillään olevaan muutokseen, on tietysti päiväkahvitoiminta. Päiväkahveilla tulemme keskustelemaan mm. tästä sairaala sote-kuntoon kehittämisestä, joten kutsuja odotellessa…

Nyt varmasti moni miettii, että mitä tämä kaikki tarkoittaa minulle? Varmasti paljon, sillä jonkinlainen muutos on nyt varmaa. Nyt meidän pitää olla valmiita muuttumaan ja muuttamaan toimintatapojamme. Totta on, että tämä ei varmasti tule olemaan viimeinen eikä lopullinen muutos. Siitä huolimatta meidän pitää vain ottaa nyt riskejä ja askeltaa tämän hetkisen tiedon valossa, sillä nyt meillä on oikea aika ja mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme. Järkeviä muutoksia on vaikea vesittää.


Mikko Häikiö
kehittämispäällikkö
Kehittämisyksikkö