Maaliskuu 2015

 

Kymppi_logo


30.3.2015 Pirjo Kaija: Työntekijä on palkkansa ansainnut

20.3.2015 Päivi Kontkanen: Päiväni murmelina vai onko sittenkään

10.3.2015 Jari Jokela: Emme missään tapauksessa hyväksy instrumenttihoitajia leikkaussaleihin

 

30.3.2015 Työntekijä on palkkansa ansainnut

 

Pirjo Kaija.jpg   Henkilöstöpalvelut-yksikkö ohjeistaa ja koordinoi palvelussuhdeasioiden käsittelyä sairaanhoitopiirissä. Roolimme alkaa jo työntekijän rekrytointivaiheessa.

Työntekijän tullessa palvelussuhteeseen, pyörähtää käyntiin himmeli, jota pyörittävät sairaanhoitopiirin poliittiset päättäjät, strateginen johto, esimiehet, tulosaluesihteerit, ict-suunnittelijat, palvelussuhdesihteerit, palkkasihteerit, taloussihteerit, kirjanpitäjät.

Lait, kunnalliset työ- ja virkaehtosopimukset sekä paikalliset sopimukset antavat raamit ja perustan työllemme. Yhteistyö työmarkkinajärjestöjen sekä niiden edustajien kanssa on tiivistä. Palkkahallinto huolehtii myös palkkaperusteisten työntekijä- ja työnantajavelvoitteiden suorittamisesta.

Verohallinto, KELA, KEVA, työttömyysvakuutusrahasto, ulosottovirasto, sairaanhoitopiirin tapaturmavakuutusyhtiö, pankit ja tilastokeskus ovat suurimpia sidosryhmiämme.Yllä olevan perusteella työntekijä ei ehkä vielä sisäistä palkkansa maksatusprosessia. Näin se käy: Palkanlaskentaa varten kerätään tietoja palvelussuhteen muutoksista useista eri atk-järjestelmistä. Tutuin työntekijälle on tietenkin ”ESSi”, jonka kautta esim. poissaolot lähetetään esimiehelle hyväksyttäväksi. Sähköisistä järjestelmistä saatujen tietojen täydentäminen ja korjaaminen ovat palkanlaskennan valmistelua.

Kokonaan puuttuvien tietojen osalta parhainkaan vainu ei pelasta tilannetta. Työntekijän on hyvä esimerkiksi virkavapaalle tai osatyöajalle jäädessään tarkistaa, että päätös palvelussuhteessa tapahtuvasta muutoksesta on tehty. Näin vältytään kaikille osapuolille ikävältä palkan takaisinperinnältä. Suuri osa työntekijöistämme tekee jaksotyötä, jonka perusteella maksettavat erilliskorvaukset vaativat paljon manuaalista työtä. Työntekijän on hyvä tarkistaa ennen toteutuneen työvuorolistan allekirjoitusta, että työvuorosuunnitelmaan tehdyt muutokset ovat tulleet kirjatuiksi. Kirjaamisvirheet tulee korjata työyksikössä, jotta korvaukset saadaan maksuun oikaistuina.

Palkan maksatusvaiheen jälkeen tehdään vielä tilitysselvitykset eri viranomaisille. Henkilöstöhallinnon sähköisten järjestelmien testaus ja edelleen kehittäminen on olennainen osa työtämme, jotta niistä saataisiin maksimaalinen hyöty. Työssään matkustavien työntekijöiden matkalaskut hoidetaan myös henkilöstöpalveluissa. Työhön liittyvän matkustamisen lisäännyttyä henkilöstömäärän kasvun myötä, matkalaskujen käsittelyssä on valitettavasti ollut viivettä.

Suosittelen kaikille työssään matkustaville sähköisen matkalaskun laadintaa, jotta tätäkin prosessia saataisiin nopeutettua ja korvaukset ajallaan maksatukseen.

Vähemmän tunnettu alue henkilöstöhallinnon osalta on tilastointi ja raportointi, niin johdolle kuin eri sidosryhmille. Myös sairaanhoitopiirin sisäiseen tarpeeseen tuotetaan erilaisia raportteja ja selvityksiä. Näiden raporttien tarve on viime vuosina noussut räjähdysmäisesti ja niitä pyritään tuottamaan mahdollisuuksien mukaan. Valitettavasti aina emme pysty vastaamaan kysyntään, koska pyynnöistä osa on sellaisia, että tietoja ei henkilöstöjärjestelmistä yksinkertaisesti tällä hetkellä saada. Sairaanhoitopiirissä käynnissä olevan Kursut-projektin kanssa yhteistyössä kehitetään raportteja, joista toivon olevan apua monenlaisiin raportointitarpeisiin.

Palkanmaksutapahtuma on monimutkainen ja monitahoinen. Palkkahallinnon työhön tutustumassa olleen henkilön lausahdus on hyvin jäänyt mieleen ja hymyilyttää. Hän totesi seurattuaan laskennan valmisteluvaihetta palkkapäivän lähestyessä: mutta – milloin ne palkat lasketaan. Vastauksemme sai hänet hämilleen: ” Menemme kahville ja palkanlaskenta suoritetaan kahvitauon aikana”. Kyse ei ole tässä pitkästä tauosta, vaikka lukija varmasti ehti jo niin ajatella. Huolellisella palkka-ajon valmistelulla päästään hyvään lopputulokseen. Palkanlaskennan tehtäväkuva onkin muuttunut viime vuosina lähes täysin.

Työntekijän kannalta maaliin on päästy silloin, kun hänen palkkansa kaikkine siihen kuuluvine erineen on maksussa oikeaan aikaan, oikean suuruisena. Tämä koskee myös työsuhteen perusteella maksettavia korvauksia. Palkkaerittely lähetetään työntekijälle joko sähköisesti verkkopalkkalaskelmana tai postitse kotiin. Sähköisen laskelman on valinnut yli 80 % työntekijöistämme. Sähköisen palkkalaskelman etuna on sen ympäristöystävällisyys ja nopeus. Laskelma on luettavissa jo kolmea päivää ennen maksupäivää. Paperiversio postin välityksellä saapuu usein vasta palkanmaksupäivän jälkeen. Suunnitelmissa on tarjota paperisen ja sähköisen palkkalaskelman rinnakkaiskäyttömahdollisuutta parin kuukauden ajan, vielä paperiversiota käyttäville.

Tulevassa sote-uudistuksessa vähäisin huolenaihe ei tule olemaan työntekijöiden palkanmaksun häiriötön jatkuminen muutoksen keskellä. Palkkapäivä kun on työntekijälle, meille jokaiselle, varmasti se suurin työtyytyväisyystekijä. Henkilöstöpalveluiden ”ykkönen” on työntekijä. Ilman häntä ei tarvita henkilöstöpalveluitakaan. Asiakkaan toteamus: ajatella – minulla on oma palkkasihteeri; kuvastaa toiminta-ajatustamme ja tahtotilaamme palveluyksikkönä hyvin.

Elastinen – ”Katse eteen ja suupielet ylöspäin”

Pirjo Kaija
Toimistopäällikkö
Henkilöstöpalvelut

--------------------------------------------


20.3.2015 Päiväni murmelina, vai onko sittenkään?

 

Elokuvassa Päiväni murmelina Phil Connors herää joka aamu samaan päivään. Kun herätyskello pirisee, alkaa uusi päivä täysin samanlaisena kuin alkoi eilenkin – samat tapahtumat, samat kohtaamiset, samat keskustelut. Bill Murray´n esittämä roolihahmo pyrkii ensi ihmetellen, sitten myöhemmin hillittömän epätoivon ja raivon vallassa viemään päivän loppuun.

Vähitellen kivat asiat muuttuvat kyllästyttäviksi ja arkipäiväisiksi. Voisi kuvitella, että kun on työskennellyt saman työnantajan palveluksessa liki kolmekymmentä vuotta, tuon elokuvan kaltainen tilanne olisi hyvinkin tuttu.

  Päivi Kontkanen

Että mitään uutta ei enää tapahtuisi. Että kaikki olisi jo niin nähty! Päivästä toiseen samanlaista tylsää raahustamista.

Voin kertoa, että näin asia ei ole. Näihin vuosikymmeniin on mahtunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita ihan kiitettävästi.

Tämä voi osaltaan johtua siitä, että vastuualueena sattuu olemaan puhtaanapito, jonka lonkerot ulottuvat kaikkialle sairaalassa. Ei oikeastaan ole tapahtumaa, muutosta tai haastetta, joka ei jollain tavoin vaikuta yksikön toimintaan ja laitoshuoltajien työn sisältöön. Ja kun näin on, se pitää meidät hereillä.Puhtaus- ja huoltopalvelujen yksikkö on vahvasti verkostoitunut sekä sairaalan muihin yksiköihin ja toimijoihin kuin myös talon ulkopuolellekin. Sairaalan eri yksiköissä laitoshuoltajat ovat merkittävä, suorastaan korvaamaton lenkki, kun tarkastellaan erilaisia hoito- ja muita prosesseja. He puhdistavat, suojaavat, kiillottavat, desinfioivat, huoltavat, vievät, tuovat, jakavat, vaihtavat jne. He varmistavat omalta osaltaan turvallisen hoitoympäristön potilaalle, ja siinä sivussa viihtyisän työympäristön henkilökunnalle. Vaatehuollon työntekijät, usein paineiden alla, huolehtivat työasujen saatavuudesta. Kun puhutaan puhtaus- ja huoltopalveluista, puhutaan perusasioista, välttämättömistä perusasioista.

Leikkaus- ja anestesiaosaston laitoshuoltajatiimi sai tämän vuoden alussa olla mukana kehittämisprojektissa, jossa käytettiin Hukkahaavin työkaluja tiedon siirron ja tiedonkulun parantamiseksi. Projekti tuli tarpeeseen ja oli hyödyllinen. Lähiesimies, siivoustyönjohtaja Katja Koivumaa totesi osuvasti, että sen aikana osapuolet (laitoshuoltajat ja hoitajat) alkoivat pelata samaa peliä. Enää ”palloa” ei pidetä itsellä ja omalla ryhmällä, vaan ymmärretään syöttää muille työkaverille. Kun tieto kulkee paremmin ja avoimemmin, samalla työilmapiiri paranee. Näin näyttäisi tapahtuneen LAO:lla.

Tulevaisuuden näkymistä eniten harmaita hiuksia aiheuttava asia meidänkin alallamme on osaajien määrän väheneminen. Olipa työnantajan nimi tulevaisuudessa mikä tahansa ja organisaatio iso, tai vielä isompi, on haasteena löytää ammattilaisia puhtaanapidon tehtäviin – sekä suorittavaan työhön että esimiehiksi. Alan vetovoima ei ole edes kohtuullinen. Kaikki hankkeet ja toimintamallit, joilla parannetaan organisaation prosessien sujuvuutta, tarkennetaan rajapintatehtäviä ja lisätään tuottavuutta, ovat tervetulleita. On todennäköistä, että työhön ei enää tulevaisuudessa löydy tarpeeksi tekijöitä, ainakaan koulutettuja ammattilaisia. Potilasturvallisuuden ja infektioiden torjunnan näkökulmasta tärkeimmistä alueista ja tehtävistä on huolehdittava myös tulevaisuudessa ja osaaminen on varmistettava.

Vuorovaikutus, yhteistyö ja kaikenlainen moniammatillinen meininki ovat asioita, jotka ovat lisääntyneet sairaalassamme ja kiitos siitä. Eri ammattiryhmät ovat enemmän aidossa kanssakäymisessä keskenään kuin kolmekymmentä vuotta sitten, ainakin näin tukipalveluiden näkövinkkelistä tarkasteltuna. Kun toimijat ymmärtävät toistensa työn arvon ja pyrkivät yhdessä kehittämään prosesseja, siitä hyötyy viime kädessä potilas. Nyt myös meidän itsemme tulee olla avoimia ja valmiita vuoropuheluun sekä mielipiteidemme ilmaisuun, siivousvaunujen taakse ei kannata piiloutua. Tulevaisuuden muutokset haastavat meidät siihen. Ja hyvä niin, sillä emmehän halua kokea Connorsin kohtaloa.

Päivi Kontkanen
siivouspäällikkö
tulosyksikköjohtaja

---------------------------------------------


10.3.2015 ”Emme missään tapauksessa hyväksy instrumenttihoitajia leikkaussaleihin!”

 

Jari Jokela_maaliskuu 2015.jpg  

1920-luvulla Henry Fordin autotehtaalla oli oma sairaala. Autotehtaalla työskennelleet insinöörit Frank ja Lillian Gilbreth ehdottivat, että hoitaja voisi avustaa kirurgia sairaalassa tehtävissä leikkauksissa.

Tämä uusi ja ennenkuulumaton idea instrumenttihoitajasta tyrmättiin aluksi täysin. Uudistus sai kirurgikunnan laajamittaisen hyväksynnän vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Ajatus totuttujen toimintatapojen muuttamisesta herättää useimmiten vastustusta.

Inhimillisesti tehokas sairaala, Inhimillisesti tehokas johtaminen, Sairaala sote-kuntoon, Hukkahaavi, Kaizen, hoidollinen potilashotelli, tuottavuusohjelma, sairaalan laajennus, Sote-savotta, sote-rakenneuudistus – erilaisia muutoksia ja muutosvoimia on liikkeellä ja ympärillämme paljon.

Voi tuntua siltä, että ne ovat toisistaan irrallisia ja vain häiritsevät perustehtäväämme eli potilaiden hoitamista. Kaikki nämä muutokset ja muutosvoimat ovat kuitenkin kytköksissä toisiinsa. Kaikkien muutosten perimmäisenä tavoitteena on varmistaa ja mahdollistaa se, että potilaamme saavat mahdollisimman hyvän hoidon myös tulevaisuudessa.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta teki 5.3. lopullisen päätöksen siitä, että sote-rakenneuudistus ei toteudu tällä vaalikaudella. Jo edellisen perustuslakivaliokuntakäsittelyn lopputuloksen jälkeen vakuuteltiin, että jos sote kaatuu, se kaatuu eteenpäin. Sote-rakenneuudistus tulee kyllä ja sairaala on osa uudistusta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation valmistelua on syytä jatkaa, ei vain tulevan lainsäädännön velvoittamana, vaan ennen kaikkea potilaittemme hyvän hoidon turvaamiseksi.

Otsikolla ”Sairaala sote-kuntoon” on kyselty sairaanhoitopiirin eri yksiköiltä ajatuksia siitä, miten yhdistelisimme osin aika hajanaistakin organisaatiotamme isommiksi kokonaisuuksiksi. Tätä kirjoitettaessa työstetään yhteenvetoja saaduista vastauksista. ”Sairaala sote-kuntoon” on yksi tapa toteuttaa Inhimillisesti tehokas sairaala -kehittämisohjelmaamme ja sen Inhimillisesti tehokas johtaminen -osiota. Työtä tehdään sairaalan toimintaa ajatellen ja henkilöstön näkemyksiä kuunnellen, samalla toki sote-rakenneuudistuksenkin tavoitteet mielessä pitäen.

Inhimillisesti tehokas sairaala –ohjelmaa toteutetaan myös Hukkahaavilla ja sitä kevyemmällä Kaizen-toiminnalla. Ne eivät ole projekteja vaan vakiintuvat osaksi sairaalan toimintaa. Prosessien jatkuva tarkastelu ja asioiden tekeminen tarvittaessa toisin kuin ennen voi tuntua työläältä. Vanhan sanonnan mukaan monesti on niin kiire soutaa että ei ennätä nostaa purjetta. Pienilläkin muutoksilla saadaan usein työ sujumaan vaivattomammin: oma työ tai naapurin työ, parhaassa tapauksessa molemmat.

Muutosvastarinta on paitsi inhimillistä myös jossain määrin tarpeellista, koska se haastaa perustelemaan ja jalostamaan muutosta. Kun vastustamme uutta ja totutusta poikkeavaa, on hyvä muistaa, että vastustuksemme saattaa vuosien kuluttua vaikuttaa yhtä huvittavalta kuin se, miten aikoinaan vastustettiin instrumenttihoitajien ”tunkeutumista” leikkaussaleihin.

Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja