Lokakuu 2015

Kymppi_logo


10.10.2015 Mikko Häikiö: Potilaan parasta etsimässä
20.10.2015 Jukka Mattila: Pari kuukautta johtajaylilääkärinä Lapin sairaanhoitopiirissä, aika lentävä startti
30.10.2015 Teija Juopperi: Minä, minä, minä

 

30.10.2015 Minä, minä, minä

lshp_ITJ_Kymppi-Blogi_Teija Juopperi

 

Huomaan hiihteleväni edellisten blogikirjoittajien aukaisemilla laduilla; perustehtävä, potilas, työyhteisötaidot. Ilmeisen arkisesta ja jokapäiväisestä esimiestyöhön ja työyhteisön toimintaan liittyvästä riittää kirjoitettavaa.

Ihmisten koventuneet asenteet ja arvot näkyvät selkeästi valtakunnan poliittisessa päätöksenteossa, some-keskusteluissa tai lehtien mielipidepalstoilla. Tuskin kukaan on välttynyt näkemästä kirjoituksia, joissa ehdotetaan rajojen

sulkemista,pakolaisten siirtoa maamme ulkopuolella oleville leireille, omien köyhien hoitamista ja elintasopakolaisten karkottamista, puhumattakaan kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksesta. Rauhanaktivisti Anna Kallio puhuu nationalismin kaapuun puetusta itsekkyydestä.

Itsekkyys, ahneus ja piittaamattomuus ovat, ikävä kyllä, yleistyneet myös työpaikoilla. Yhteisöllisyys, yhteinen hyvä ja työkaverin huomioiminen eivät ole järin korkeassa kurssissa tätä nykyä. Yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudatetaan silloin, kun ne ovat itselle suotuisia. Yleinen sitoutuminen sovittuihin pelisääntöihin ei kiinnosta, oli kysymyksessä omassa työyksikössä sovitut tai koko taloa koskevat sovitut toimintatavat.

Useamman kerran vuodessa tai jopa viikoittain väännetään kättä vuosilomista, koulutuksiin pääsystä, työajoista, resursseista ja niiden jakamisesta ja siitä, kenen työt ja tehtävät ovat vaativampia ja tärkeämpiä kuin toisen. Tässä hiekkalaatikkoleikissä ei ajatuksia uhrata potilaille tai perustehtävälle. Minä ja minun haluni ratkaisevat.

Sairaanhoitopiirin kaikki työntekijät ovat iällä mitattuna aikuisia, keski-ikä rapeat
44 vuotta. Joskus meno muistuttaa kuitenkin enemmän lastentarhaa. En ala, jos en saa tahtoani läpi, enkä varsinkaan leiki enää sinun kanssasi! Esimiehen odotetaan olevan vanhempi, joka panee riidat poikki ja asiat järjestykseen.

Olen ymmärtänyt, että esimiehen tehtävä on turvata yksikön toiminta siten, että potilaat saavat tarvitsemansa hoidon ja työntekijät tekevät sitä, mitä varten heidät on palkattu. Sitten on vielä monimerkityksinen työhyvinvointi. Toiselle työhyvinvointi tarkoittaa työvälineiden ja laitteiden toimintakuntoisuutta, toiselle taas työyhteisön yhteisiä hetkiä työpaikan ulkopuolella tai työssä käymistä oman työvuorosuunnitelman mukaisesti. Toiveiden ja tarpeiden yhteensovittamisessa riittää työsarkaa.

Vaatimukset esimiehiä kohtaan ovat kovat, joskus kohtuuttomatkin. Ihmemies MacGyverkin kalpenee näiden vaatimusten rinnalla. Esimies ei ole immuuni arvostelulle, takanapäin puhumiselle tai suoranaiselle haukkumiselle. Mitäpä, jos pomo heittäytyisi lattialle selälleen ja purkaisi kiukkunsa lapsen tavoin?
Eihän se sovi, ei niin hoideta asioita, olemmehan aikuisten oikeissa töissä.
Miksi sitten sallimme samantyylistä käytöstä muilta? Voisimmeko joskus käyttää ajatustyötä siihen, että pohdimme omaa tapaamme toimia, aikuisina?

Työnohjaus havahdutti asiantilan pohdiskeluun; me kannamme kaikki lapsuudenkodissa oppimiamme tapoja toimia. Toiset ovat sovittelijoita, toiset vastuunkantajia ja toiset jotakin muuta. Itse olen lapsuuden perheeni esikoinen ja ilmeisen tottunut vastuunkantaja, olenhan hakeutunut virkavastuuseen työelämässäkin. Tuskin kovin väärä arvaus on, että moni esimies on kanssakulkijani.

Työyhteisön hyvinvoinnin päävastuu on esimiehillä, vastuunkantajilla. Näin meidät on ohjeistettu. Työyhteisö ei muodostu pelkästä esimiehestä eikä yksi esimies ole välttämättä kaikkien työyhteisön jäsenten esimies. Jokainen työyhteisön jäsen on vastuussa työyhteisön hyvin -tai pahoinvoinnista. Hiekkalaatikkoleikeissä se tuppaa joskus unohtumaan.

Onneksi kaikki eivät työyhteisöissä alati käyttäydy lapsenomaisesti. Enemmistö ymmärtää toiminnan lähtökohdat ja aikuisena auttaa työyhteisöä toimimaan potilaiden parhaaksi toimintaa kehittäen. Äänekäs vähemmistö ja peesailijatkin saadaan keskustelujen kautta ennemmin tai myöhemmin noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

On siis vielä toivoa, työyhteisöllä on mahdollisuus kehittyä ja meillä tulla paremmiksi ihmisiksi ennen seuraavaan elämään siirtymistä.

Olen saanut kunnian tutustua eläimeen, joka on älykäs, kaunis, ystävällinen, rauhaa rakastava ja hyvin suora palautteessaan, mutta antaa myös anteeksi. Tekemistäni virheistä huolimatta tämä ystäväni luottaa minuun. Joku viisas on kiteyttänyt hevosen kanssa toimimisen perusasiat:

1. Kunnioitus
2. Kuuleminen
3. Kannustus
4. Kiitos

Yritän myös muistaa hymyilemisen, hiljentymisen, hengittämisen. Ei hullumpia perusteita myös työkaverin ja esimiehen kanssa toimimiselle.

Kiitos ja anteeksi!

Teija Juopperi
Osastonhoitaja
Fysiatria ja kuntoutuspoliklinikka


-----------------

 

20.10.2015 Pari kuukautta johtajaylilääkärinä Lapin sairaanhoitopiirissä, aika lentävä startti
 

Hurjan paljon on ehtinyt syyskuun alun jälkeen. Miljoona uutta ihmistä asioineen ja vielä enemmän teitä, joita en ole ehtinyt vielä tavata.
Aikaa on kulunut monenlaisiin järjesteltäviin asioihin, neuvotteluihin omassa talossa ja kumppaneiden kanssa, myös uusien ammattilaisten haastatteluihin. Hyvä niin.

Kalenteri on ollut alusta asti niin pakattu, etten ole ehtinyt edes keskussairaalaa kiertää enkä käydä ihmisiä osastoilla tai poliklinikoilla tapaamassa.

  Jukka Mattila

Muurolasta puhumattakaan kun matkakin kestää pidempään kuin tien toiselta puolelta sairaalaan. Tarkoitus kuitenkin on ottaa ajan käyttö hallintaan ja tulla taloksi.

No onko uusi homma maistunut? Ehdottomasti on. Vastaanotto kauttaaltaan on ollut erittäin positiivinen ja tunnelma hyvä. Kiitos kaikille siitä.

Olen työuran aikana työskennellyt melko monessa paikassa ja oppinut imemään ensivaikutelmasta tärkeimmät. Jokaisessa organisaatiossa ja työyhteisössä on omat piirteensä ja jännitteensäkin, kuuluu asiaan kun ihmisten kanssa tehdään työtä. Meillä kuitenkin päällimmäisenä on aito vastuuntunne ja halu saada asiat toimimaan potilaidemme hyväksi. Asenne on kunnossa, kaikki muu on järjesteltävää.

Asiaa ymmärtämättömät kaverit ovat kyselleet, olikohan järkeä tulla sairaanhoitopiiriin töihin kun soteuudistus lopettaa kohta kuntayhtymät. Ja päivystyksiäkin vähennetään? Ihan varmasti oli. Tapahtui soteuudistuksessa mitä tahansa niin yksi asia on varma. Lapissa tarvitaan hyvä päivystävä sairaala. Sen suhteen saamme tehdä rauhassa töitä.

Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että mikään ei muutu. Päinvastoin. Ihmisten tarpeet ja medisiinan mahdollisuudet muuttuvat. Asioita hoidetaan hyvin eri tavoin kuin keskussairaalamme rakentamisen aikoihin. Juuri nyt on ajankohtaista miettiä miten sairaala tulevaisuudessa toimii. Mitä meidän on hoidettava osastoilla ja miksei niitäkin asioita voida hoitaa avohoidon keinoin.

Talouskin tulee jatkossa ahdistamaan. Kuntien talous on jo tiukoilla ja valtio suunnittelee sairaanhoitopiireille kannustinjärjestelmää, joka palkitsisi tehokkuudesta ja rankaisisi päinvastoin. Lisäksi tulevien sote-alueiden rahoitus on menossa valtion vastuulle, mikä tarkoittanee budjettirajoitteita toimintaan.

Kuluva vuotemme on taloudellisesti hyvä. Kulumme ovat olleet maltillisesti suunnitellun mukaiset vaikka suoritteisiin perustuvat tulomme ovat ennakoitua selvästi korkeammat. Juuri nyt on oikea aika miettiä kuinka laitamme sairaalamme sotekuntoon. Siis valmistaudumme tulevaisuuteen tekemällä oikeita asioita. Ja nekin vain oikein.

Hienoa olla kanssanne huolehtimassa lappilaisten pärjäämisestä ja hyvinvoinnista.


Jukka Mattila
johtajaylilääkäri


-------------------

 

10.10.2015 Potilaan parasta etsimässä

 

Mikko Häikiö

Terveydenhuollon ammattilaisille potilaan auttaminen on työn suola. Potilaskeskeisyys nousee esille lähes aina, kun tutkitaan työn mielekkyyttä lisääviä tekijöitä terveydenhuollossa. Potilaskeskeisyys on esillä aina, kun puhumme toiminnan kehittämisestä terveydenhuollossa.

Potilas nousee aina esille, kun puhumme työmme kohteesta ja niistä syistä, miksi teemme tätä työtä. Ilman potilasta terveydenhuollon ammattilaisia ja terveydenhuolto-organisaatioita ei olisi olemassakaan.

Olemme tällä hetkellä keskellä tulevaisuuden SOTE-kuvioita ja tätä kirjoittaessani emme vielä tiedä, miten hallitus aikoo järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulevaisuudessa. Olemme aloittaneet sairaalassamme sairaala SOTE-kuntoon -talkoot, jonka puitteissa pyrimme luomaan organisaation, joka mahdollistaa potilaslähtöisten ja -keskeisten palveluiden tuottamisen. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että joudumme miettimään tekemisemme uudelleen potilaslähtöisesti, ei organisaatiolähtöisesti. Joudumme kysymään potilaalta, mikä on hänen kannaltaan parasta -ei meidän kannaltamme. Joudumme miettimään kahdesti, onko meidän kannaltamme helpoin tapa tehdä asioita potilaan kannalta paras tapa hoitaa asioita? Näihin kysymyksiin joudumme palaamaan kyllästymiseen asti, sillä vaikka olemmekin potilaskeskeisiä, sattuu potilas lipsahtamaan toissijaiseksi tekijäksi yllättävän usein.

Potilaan asettaminen kehittämisen ja toiminnan keskiöön jatkuvasti on vähintäänkin haastavaa. On luonnollista, että asioiden tarkastelu jää jossain tilanteissa yksipuoliseksi ja itsekeskeiseksi, kun työskennellään suurten paineiden alla. Pienet lipsahdukset ovat inhimillisiä, mutta asian jatkuva sivuuttaminen on anteeksiantamatonta. Omassa työssäni en kohtaa enää potilaita, joten ainakin omalla kohdallani joudun usein pohtimaan sitä, mikä oikeasti on potilaalle parasta. Kehitettäessä joudumme jatkuvasti pohtimaan, onko kehittämiseen panostettu resurssi takaisinmaksettavissa potilaalle myöhemmin. Niukkoja resursseja ei ole tuhlattavissa.

Sairaalamme on poistanut systemaattisesti hukkaa nyt kohta neljä kokonaista vuotta. Neljän vuoden aikana hukan poistamisesta on kehittynyt pysyvä toimintatapa, joka on yksi osa jokapäiväisiä toimintatapojamme. Olemme jahdanneet ja jahtaamme jatkossakin hukkaa Hukkahaavi-menetelmin, jotka perustuvat autoteollisuudessa kehitettyyn Lean – ideologiaan. Leanin perusperiaatteiden mukaan hukan poistamisella pyritään lisäämään arvoa toiminnan keskiössä olevalle kohteelle eli meidän tapauksessamme potilaalle. Hukkaa poistamalla voimme lisätä välitöntä potilasaikaa, voimme tarjota turvallisempaa hoitoa sekä nopeuttaa potilaan läpimenoaikaa ja lyhentää sairaalassaoloaikaa. Tämän kaltaisen hukan poistaminen luo lisäarvoa potilaalle sairaalassaoloaikana, mutta voisimmeko tarjota potilaalle vielä jotain enemmän?

Ai niin, se ekstra…tutustukaa vaikkapa erinomaiseen Noona -palveluun. Noona kehitettiin tilanteeseen, missä sairaalassa tapahtuviin erikoissairaanhoidon palveluihin oltiin tyytyväisiä, mutta sairaalajakson jälkeiseen jälkihoitoon ei. Päätettiin kehittää palvelumuoto, jossa tähän potilaalle tärkeään asiaan paneuduttiin potilaan ehdoilla. Nyt palvelusta on kehittymässä maailmanlaajuinen innovaatio, jossa potilas todellakin laitettiin keskiöön ja tehtiin asioita vähän toisin ja lisättiin arvoa potilaalle.

Meidän pitää jatkossakin asettaa potilas keskiöön. Meidän pitää yhdessä luoda tulevaisuuden organisaatio, jossa potilas voidaan asettaa keskiöön ja samalla hoitaa potilas tehokkaasti ja vaikuttavasti. Meidän pitää jatkossakin poistaa hukkaa ja keskittyä olennaiseen, mutta voisimmeko samalla tarjota potilaalle vielä jotain enemmän?
 

Mikko Häikiö
kehittämispäällikkö
Kehittämisyksikkö