Kesäkuu 2015

 

Kymppi_logo


10.6.2015 Anne Pahtakari: Luottamus ja vastuu
20.6.2015 Arja Lahdenperä-jokela: Ajatuksia kesän ja Juhannuksen kynnyksellä
30.6.2015 Jari Jokela: Uutta suunnittelemassa

 

30.6.2015 Uutta suunnittelemassa

 

Jari Jokela  

Kun Lapin keskussairaalaa rakennettiin 1980-luvulla, työmaalla työskenteli kolme muuraria.

Heiltä kysyttiin, mitä he siellä tekevät. ”Ladon tiiliä päällekkäin ja laitan laastia väliin”, vastasi ensimmäinen. ”Muuraan seinää”, vastasi toinen. ”Rakennan uutta keskussairaalaa”, vastasi kolmas.

Lapin keskussairaalan laajennuksen arkkitehtuurikilpailu päättyi keväällä. Sairaanhoitopiirin valtuusto linjasi alkukesästä, että laajennuksen suunnittelua jatketaan arkkitehtuurikilpailun tulosten pohjalta valmistelemalla sairaalan toiminnan kannalta priorisoitu hankesuunnitelma ja että laajennuksen kustannusraami on tässä vaiheessa enintään 40 miljoonaa euroa.

Arkkitehtuurikilpailun pohjana ollut hankesuunnitelma perustui pitkälti siihen, miten sairaala on tähän saakka toiminut. 1980-luvulla sairaalan suunnittelussa ei osattu ennakoida invasiivista kardiologiaa sydänpajalla tai magneettikuvauslaitetta diagnostiikan tärkeänä tukena. Kun nyt suunnittelemme tulevaisuuden sairaalan tiloja ja toimintoja, on osattava ja uskallettava ajatella, mitä sairaanhoito ja terveydenhuolto on 2020-, 2030- ja jopa 2040-luvulla. Alkutarinan muurarien tavoin on osattava tarkastella paitsi yksityiskohtia myös ja ennen kaikkea kokonaisuuksia koko sairaalan ja koko terveydenhuoltojärjestelmän tasolla.

Valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta on valmisteltu vuosia. Pääministeri Sipilän strategisessa hallitusohjelmassa on sote-rakenneuudistuksesta kirjauksia, jotka vielä kuukausi hallitusohjelman julkistamisen jälkeen ovat varsin yleisellä tasolla: ”Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tavoitteena on terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hallinta. Uudistus toteutetaan palveluiden täydellisellä horisontaalisella ja vertikaalisella integraatiolla sekä vahvistamalla järjestäjien kantokykyä.” Samalla tavoin kuin sairaalan uusien tilojen suunnittelussa, on sote-rakenneuudistuksessa osattava ja uskallettava ajatella, mitä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tulevina vuosikymmeninä.

Lapissa sote-rakenneuudistusta toteutetaan Sote-savotta-hankkeessa, jota koordinoi Lapin liitto. Valtakunnallisten ratkaisujen selkiytymättömyys hankaloittaa tätä työtä. Sairaanhoitopiiri on lähtenyt valmistautumaan sote-rakenneuudistukseen Sairaala sote-kuntoon –teemalla, joka on osa Inhimillisesti tehokas johtaminen –hanketta. Millaisia toiminnallisia ja hallinnollisia kokonaisuuksia meillä sairaalassa on tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, mitä on ylilääkäriys tai osastonhoitajuus tulevaisuudessa, näitä on kevään mittaan pohdittu ja pohditaan taas lomien jälkeen. Ja jälleen on osattava ja uskallettava ajatella, mitä sairaanhoito ja terveydenhuolto on tulevina vuosikymmeninä. Ja jälleen on osattava tarkastella paitsi omaa erikoisalaa myös ja ennen kaikkea kokonaisuuksia koko sairaalan ja koko terveydenhuoltojärjestelmän tasolla.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa odotetaan valtioneuvoston linjauksia siitä, miten rakenneuudistuksessa edetään. Lapissa olemme tottuneet siihen, että viisaus ei välttämättä asu pääkaupungissa ja että parhaat ratkaisut löydämme omin aivoin ja omin voimin. Aikanaan 1980-luvulla Lapin keskussairaalan pääaulan lattiamateriaaliksi oli suunnitelmissa merkitty ”Lapin marmoria”. Punakynä heilahti Helsingissä lääkintöhallituksen vai liekö ollut rakennushallituksen tarkastuksessa: liian kallista, ei sovi sairaalaan. Materiaalimerkinnäksi vaihdettiin ”kotimaista kiveä” ja jo kelpasi. Ja hyvin on kotimaisesta kivestä eli Lapin marmorista rakennettu lattia palvellut ja kestänyt. Viisaus ja oikea ratkaisu löytyi silloinkin omasta maakunnasta.

Toivotan kaikille Kymppi-blogin lukijoille lämmintä ja rentouttavaa kesää

Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja

-----------------------

20.6.2015 Ajatuksia kesän ja Juhannuksen kynnyksellä

Arja Lahdenperä-Jokela  

Mistä tietää että kesä on alkanut?

– Niin mistä sen tietää. Törmäsin vastikään hauskaan lehtileikkeeseen ”Kesä on tullut, sen tietää siitä, ko ei tartte toppatakin alle enhään ko yhen tikkurin. Toisen saa jättää poies".

Täällä työpaikalla kesäntulon huomaa budjetin kiivaasta valmistelusta. Käyntilukujen ja toimintalukujen laskemisesta, arvioimisesta, vertailemisesta. Hankintoja ja investointeja mietitään, mikä on tarpeellista, mikä on välttämätöntä. Katsotaan mihin rahat riittää ja kuinka pysytään annetuissa toiminta- ja taloussuunnitelman raameissa. Kuinka paljon esitämme budjetoitavaksi rahaa vaikkapa niihin kalliisiin syöpälääkkeisiin ja apteekkikuluihin. Koulutussuunnitelmat ovat mietinnässä ja kaikenlainen tulevan vuoden ja vuosien suunnitelmien tekemiset. Kaikkea tätä tehdään etupainotteisesti vaikka kuluvaa vuotta on vielä puolet jäljellä.

Esimiesnäkökulmasta kesäntulon huomaa myös siitä, että joka puolella siivotaan pöytiä kiireen vilkkaa. "Pidemmän mietinnän alla olleet asiat” laitetaan liikkeelle kiireen vilkkaa aivan juuri juhannuksen kynnyksellä. Lähetteitä tulee ovista ja ikkunoista. Pöydät puhtaaksi, sähköposti suoltaa toimeksiantoja - deadlinet niille ovat hyvinkin lyhyet.

Itse koen kesäkuun olevan kiireisintä ja haastavinta aikaa työssä. Potilastyötä, toiminnan organisointia, valmistelua, mahdollistamista, jotta kesä sujuisi hyvin eri näkökulmista katsottuna. Ennen kaikkea potilaiden ja työntekijöiden näkökulmasta, mahdollisimman joustavasti ja potilasturvallisesti. Tämä lähiesimiehen tekemä työ on usein sitä näkymätöntä työtä. Lähityönjohtajan työnsisällön työaikaseuranta yllätti monella tapaa. Ennen kaikkea se avasi itselleni sitä, mihin työaika kuluu ja mistä kaikesta se päivän palapeli koostuukaan. Kaikki se tehty työ ja ”sälä” on kuitenkin työyksikön, työntekijöiden ja ennen kaikkea potilaiden hyväksi. Potilaita varten me olemme täällä työssä.

Joku viisas on kirjoittanut seuraavasti: "Työ voi odottaa sen aikaa kun näytät lapselle sateenkaarta, mutta sateenkaari ei odota, kunnes olet tehnyt työn valmiiksi."Sairaalatyössä edellinen ei ehkä aivan onnistu, mutta voisikohan sitä soveltaa. Olisivatko ne sateenkaaret muutoksia ja uusia mahdollisuuksia?

Vaikka meillä kaikilla on kädet täynnä työtä tehtävistä riippumatta. Pitäisikö meidän kaikkien kuitenkin vetää happea välillä ja hengähtää. Ottaa päivä kerrallaan, yksi tehtävä kerrallaan. Siihen kesäloma suo meille mahdollisuuden. Osa meistä on jo levähtämässä ja toiset vielä odottavat sitä ansaittua kesälomaa.

Jotenkin viime päivinä on näyttänyt siltä, että kannattaa kuitenkin miettiä, ottaako vielä sitä toista tikkuria poies sieltä takin alta?

Joka tapauksessa toivotan oikein mukavaa ja turvallista Juhannusta ja kesää kaikille!

Arja Lahdenperä-Jokela
Osastonhoitaja

Vuosien takaa yksi lempparini, jota en nyt kyllä malta olla jakamatta

Muumipeikon Juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

– Tove Jansson

------------------------------------
 

10.6.2015 Luottamus ja vastuu

 

Blogin emäntä Satu Saari marssi ovelleni ja kysyi onko minulla kiire. Vastoin tapojani sanoin, että kyllä on. Satu hämmästyi suuresti, eikä syyttä; on erittäin harvinaista, että minä sanon, että minulla on kiire. Minulla on kyllä paljon tekemistä, mutta kiire minulla yleensä ei ole. Ehkäpä lomaltapaluu kulminoitui nyt kiireen tunteeksi.

Satu kysyi voisinko kirjoittaa tähän blogiin, koska se henkilö, joka oli lupautunut kirjoittamaan, oli viime hetkillä ennen lomalle lähtöään ilmoittanut, että ”ei ehdi kirjoittaa blogausta”. Olin joskus aikaisemmin hölösuuna sanonut, että minä voin kyllä kirjoitella, pidän siitä. Blogisti oli paineessa, koska luvattu tehtävä ei toteutuisi ja hän tarvitsee paikkaajan. Minä paikkaan.

  Anne Pahtakari

Tästä pääsemme päivän aiheeseen: Mikä määrittelee mikä työ on tärkeää? Miten se vaikuttaa muiden työhön, jos luvattua tehtävää ei tehdä?

Tässä blogitapauksessa henkilö, jonka olisi pitänyt työ tehdä luisti. Toinen henkilö eli minä paikkaan. Homma bueno, koska kirjoittaminen on minulle mieleistä ja helppoa ja pystyn järjestelemään töitäni niin, että kirjoittamiseen on nyt aikaa. Entäpä sitten muissa tapauksissa? Kaikki tietävät henkilön tai jopa useita, jotka eivät yksinkertaisesti tee työnkuvaansa kuuluvia tehtäviä. He joko jättävät vain asian tekemättä tai jopa ilmoittavat, että ”en tee”. Minua kiinnostaa kovin miten tämä on mahdollista. Sehän on työstä kieltäytymistä ja irtisanomisen peruste. Eikö oma työ kiinnosta niinkään paljoa, että edes sen jatkumista ei haluta varmistaa?

Tällainen työtehtävien tekemättä jättäminen ei vaikuta pelkästään omaan työhön. Ajattelevatko nämä työstälaistajat lainkaan tekemättä jättämisen seurauksia muille? Jotenkin minusta tuntuu, että eivät. Joku toinen joutuu aina kuluttamaan omaa työaikaansa tekemällä laistajan tehtävät. Minulla on sellainen mielikuva, että lähtökohtaisesti nämä paikkaajat ovat vääristyneellä tavalla vastuuntuntoisia ja tekevät ne muidenkin tehtävät, ”koska ne nyt vaan pitää saada tehtyä”. Vastuuntunto ei ole sitä, että tehdään muidenkin tehtävät, vaan sitä että tehdään omat työt mahdollisimman hyvin ja ajoissa. Vääristynyt vastuuntunto aiheuttaa esimerkiksi työuupumusta ja suosittelen kaikkia siitä kärsiviä kouluttamaan itsensä siitä pois.

Työn tekemättä jättämisestä voi olla suoria vaikutuksia muiden työhön: muiden työ voi viivästyä tai jopa estyä, jos ketjussa edellinen ei tee omia hommiaan. Meillähän ei työ lopu ja meillä tietohallinnossa odotellessa voi tehdä muita töitä, mutta kaikilla ei ole tällaista töidenjärjestelymahdollisuutta. Aiheutuuko viivyttelystä tai laistamisestä esimerkiksi ylitöitä? Esimerkiksi se laistettu työ voi olla tulppana seuravan työpanokselle, jolloin paikkaaja tekee ensin laistajan työ ja perään omansa. Koska oma työaika on mitoitettu vain omille töille, niin ylitöitähän tästä tapahtumaketjusta seuraa. Mikäli ette vielä ole huomanneet, toimimme verovaroilla ja tällainen tapahtumaketju on verovarojen eli muiden ihmisten rahojen tuhlausta.

Rahallista tappiota voi tulla muutenkin. Esimerkiksi laskujen tarkastuksessa ja hyväksymisessä on huomattu viiveitä. Pahimmillaan viive johtaa viivästyskorkoihin ja taas tuhlataan muiden rahoja eli verorahoja.

Summa summarum: joillakin ihmisillä tuntuu olevan vapaus valita toimensa ja virkansa tehtävät. Kaikki tietävät, että tietty tehtävä kuuluu tietylle nimikkeelle, mutta tehtävä jätetään kuitenkin tekemättä. Miksi? Meillä esimerkiksi tämä Kymppi-blogi kuuluu esimiehille. Sairaanhoitopiirin johtaja Jokela on linjannut, että esimiehet kirjoittavat kymppi-blogia ja miksipä eivät kirjoittaisi? Tämä on hyvä väylä viestiä omasta ja oman yksikön työstä muille tämän työyhteisön jäsenille ja myös asiakkaillemme työyhteisömme ulkopuolella. Kuitenkin kympin laistamisia tapahtuu. Kuka antoi erioikeuden olla kirjoittamatta?

Työtehtävissä lähtökohtaisesti oletetaan ja luotetaan siihen, että toimenkuvaan kuuluvat työt hoidetaan eikä sysätä niitä muiden tehtäväksi. Jos joku luistaa töistä, hän pettää työyhteisönsä luottamuksen. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun luottamuksesi petetään?

Anne Pahtakari
Palvelupäällikkö
Tietohallinto