Syyskuu 2014

 

Kymppi_logo


10.9.2014 Sanna Blanco Sequeiros: Kaksisuuntainensuhtautuminen
20.9.2014 Tarja Kainulainen-Liiti: Minne muutetaan ? Mitä muutetaan?
30.9.2014 Tuula Toljamo: Keuhkotaudit vai keuhkosairaudet...onks välii?


30.9.2014 Keuhkotaudit vai keuhkosairaudet… onks välii?

Tuula Toljamo Tässä vastikään täti-ihminen harhaili ajanvarauspaperit kädessään sairaalan alakerrassa ja eksyneen näköisenä kyseli: ”
Missä se keuhkotautien poli onkaan?”
…mietin hetken, että vastaanko rehellisesti, ettei sitä ole ollut enää vuosikymmeniin olemassakaan.  Mutta, että jos etsitte keuhkosairauksien poliklinikkaa, keuhkosairauksien vuodeosastoa tai keuhkosairauksien erikoislääkäriä, niin niitä löytyy kolmannesta kerroksesta.

No joo. Jälleen kerran. Huokaisin kevyesti.. ja maltilla kerroin vain, että kolmannesta kerroksestahan se keuhkosairauksien poli löytyy. No. Näkyyhän tämä sama asia toki muutenkin mm. lähetteitä tehdään keuhkotautien poliklinikalle tai konsultoidaan keuhkotautien erikoislääkäriä.

Hei, mitä välii? Onks toi nyt vähän saivartelua? No mutta. Ajattelepa hetkinen! Miltäpä mahtaisi tuntua, jos vaikka Pekkaa puhuttelisit toistuvasti Pentiksi tai Maijaa Marjaksi… eiköhän Pekka tai Maija ennen pitkää muistuttaisi sinua hajamielisyydestäsi kiusaantuneena.  Ehkäpä heistä saattaisi tuntua, ettei toi tyyppi välitä edes nimestä ottaa selvää… mahtaako välittää kummemmin muustakaan…

Keuhkotauti sananakin on Suomen kansan syviin riveihin juurtunut pelkona. Sen sanan herättämä tunne on meissä tänäänkin. Ja se ei ole kiva tunne. Vuosikymmenet sitten keuhkotauti kylvi meilläkin pahimmillaan yksilöihin pysyvää rampautumista ja kuolemaa eikä jättänyt kiusaamasta perheitä tai kokonaisia sukujakaan. Eikä se basilli pirulainen ole ihmissukua jättänyt vielä tällä vuosituhannellakaan. Se tosin on vain siirtynyt länsimaista ja etenkin Skandinaviasta ns. kolmansiin maihin… tubibasilli löytää silti kaikkialta ovelasti kohteensa. Tubibasillin voi nähdä käyttävän monenlaista valtaa: sillä on kyky kääntää paitsi yksilötasolla ihmisten niin myös kansakuntien kohtaloita.

Vuonna 1929 perustettiin Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys yhdistämällä vuonna 1907 toimintansa aloittaneet Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ja Vähävaraisten keuhkotautisten avustamisyhdistys. Yhdistys ylläpiti eri puolilla maata useita parantoloita. Perä-Pohjolan tuberkuloosin vastustamisyhdistys perustettiin vuonna 1923. Lentävää keuhkotautia ryhdyttiin tosissaan Lapissakin vastustamaan vuonna 1927 rakentamalla Muurolan parantola (Vuorimaa, 1977). Parantolat sittemmin tuberkuloositapausten vähentyessä lakkautettiin tai siirrettiin valtion tai kuntien omistukseen.  Muurolan parantolasta toiminta siirtyi vuonna 1974 Lapin tuberkuloosipiirin kuntainliiton omistamaan Ounasrinteen sairaalaan. Tuberkuloosin hoidosta vapautuvilla resursseilla alettiin hoitaa muita keuhkosairauksia.

Täällä Lapissa keuhkosairaala muuntui keuhkosairauksien yksiköksi keskussairaalaan vuonna 1992, jota ennen erikoislääkärin koulutuksen sisältö oli jo dramaattisesti muuttunut kohdentuen yhden sairauden, keuhkotaudin, tunnistamisesta ja hoidosta kohti nykyisten keuhkosairauksien kansantautien mm. astman ja keuhkoahtaumataudin hoidon osaamista. Keuhkosairauksien palvelurakenne on voimakkaasti heijastellut kautta vuosikymmenien kulloistakin kansan sairastavuutta. Tubin tilalle ovat tulleet tupakointiin liittyvät kansantaudit. Kansalaisten koheneva elintaso on tuonut länsimaisen lihavuuden epidemian ja siten lisännyt uniapnean hoitoon liittyviä palvelutarpeita. Keuhkosairauksien erikoisalalla selvitellään tänään erilaisia alempien hengitysteiden infektioita, hengenahdistuksen ja yskän syitä, tutkitaan ja hoidetaan keuhkosyöpää diagnostiikasta jälkitilan seurantaan asti kuin myös selvitellään erilaisten hengitysvajeiden taustaa ja hoitoa.

Siispä kohteliaasti ja pilkettäkin silmäkulmassa pyydämme.. Opetelkaa meidät tuntemaan! Olemme keuhkosairauksien erikoislääkäreitä, keuhkosairauksien yksikkö, keuhkosairauksien poliklinikka ja keuhkosairauksien vuodeosasto!  Tervetuloa ottamaan meistä selvää!

Tuula Toljamo
Keuhkosairauksien ylilääkäri

Kirjallisuutta: Vuorimaa, Miina (1977). Muurolan parantola 1927-1975. Tornion kirjapaino. Julkaisija: Lapin tuberkuloosipiirin kl.

_________________
 

20.9.2014 Minne muutetaan? Mitä muutetaan?

 

Tarja Kainulainen-Liiti

Pyydettiin kirjoittamaan blogikirjoitus. Johtamisesta tai jostain päivän polttavasta, kuului ohjeistus. Vaikkakin äärimmäisen mielenkiintoisia johtamiseen liittyviä ilmiöitä - ainakin näin hoitotyön kympin (tai ysipuolen) näkökulmasta - on meneillään tai vasta puituna muutamissa sairaanhoitopiireissä, taidan jättää johtamiseen liittyvät kuviot tässä nyt pohtimatta. Päädyin siis päivän polttavaan…

Tilanteessa, jossa etelän kollegoille keitellään lähtökahveja, aion keskittyä kirjoituksessani mukaviin asioihin. Nimittäin meillä, täällä Lapin sairaanhoitopiirissä, tapahtuu mukavia.

Lapin keskussairaalan laajennushankkeen arkkitehtikilpailutuksessa ollaan vaiheessa, jossa toiselle kierrokselle eli jatkoon päässeet on juuri valittu.Olemme saaneet ihastella kauniita arkkitehtonisia piirustuksia ja suunnitelmia uusista sairaalan laajennusosan tiloista.  Samalla olemme makustelleet mielissämme, miten erilaiset ratkaisut toimisivat käytännössä. Olemme mielikuvitelleet potilaiden polkuja, ja omiakin polkujamme, kilpailutuksessa ideoiduissa ehdotuksissa.

Sanotaan, että muutos on ainoa pysyvä elementti tämän päivän työelämässä. Vaikka jatkuva ja pysyvä muutos pistää meidät epämukavuusalueelle, kehittymisen kannalta se on elintärkeää. Teknologiset ratkaisut uudistuvat, työvälineet muuttuvat, potilaiden hoitomenetelmät kehittyvät, välillä joudutaan siirtelemään seiniäkin. Tai rakentamaan uusia, niin kuin nyt suunnitellaan.

Monesti kuulee puhuttavan, että nykyiset tilamme ovat osittain epäkäytännölliset ja jopa rajoittavat toiminnan kehittämistä. Eikä ihme. Toimintamme on muuttunut melkoisesti sairaalamme suunnittelun ja valmistumisen ajoista. Tilat on suunniteltu erityyppistä toimintaa silmällä pitäen.

Laajennushankkeen tässä vaiheessa meillä on tuhannen taalan paikka miettiä millaiset tilat tarvitaan, ja etenkin miettiä, millaiseen toimintaan tilat tarvitaan.  Olemmeko siirtämässä olemassa olevan toiminnan ja toimintatavat entisenlaisina uusiin tiloihin ja ympäristöihin, kun jo pelkästään toiminnan sijainnin muutos tulee väkisinkin vaikuttamaan prosesseihin. Arvioimmeko nyt esitettyjä laajennusehdotuksia ja niiden ratkaisujen toimivuutta olemassa olevien prosessien ja polkujemme näkökulmasta? Vai pitäisikö meidän pohtia prosesseja ensin, ”uusin silmin”, ja suunnitella tilasijoittelut ja -ratkaisut vasta sitten?

Tämä on uusi asetelma. Olemme tottuneet tilanteeseen, jossa toimintaa yritetään kehittää olemassa olevien tilojen ehdoilla ja rajoituksilla. Nyt näitä rajoitteita ei ole. Siispä kääritään yhdessä hihat ja aletaan töihin. Ollaan rohkeita ja avoimia uusille ideoille ja mahdollisuuksille. Tarkastellaan moniammatillisesti toimintaamme ja prosessejamme – kokonaisuutena, monen ammattiryhmän yhteisenä tuotoksena eikä toimijoiden yksittäisinä temppuina. Tavoitteena potilaan hyvä ja entistä sujuvampi hoito.

Tarja Kainulainen-Liiti
Ylihoitaja
Medisiinisen hoidon tuloasalue

______________
 

10.9.2014 Kaksisuuntainen suhtautuminen

 

Suhtautuminen psykiatriaan on kaksitahoinen: sitä sekä arkipäiväistetään että kummastellaan.

Psykiatria on erikoisala josta me kaikki ajattelemme tietävämme jotain. Kuinka usein tunnemmekaan, että jokin asia on masentavaa tai ahdistaa. Se on osa arkipäivän kieltämme ja kokemusmaailmaamme. Siksi on joskus vaikea puhua psykiatriasta lääketieteen erikoisalana ja psyykkistä sairautta vakavana sairautena, joka tarvitsee erityisosaamista

Sanna Blanco Sequieros

. Niin tuttua kuin affektien tunteminen onkin jokapäiväisessä elämässä, on toisaalta lähes mahdotonta kuvitella miltä tuntuu olla vakavasti masentunut tai psykoottinen. Miltä tuntuu kun elämässä ei ole lainkaan toivota tai kun ei voi luottaa omaan aistimaailmaansa? Ilman omakohtaista kokemusta ajatus voi olla pelottava ja vaikeasti tavoitettava. Tämän vuoksi psyykkistä sairautta ja samalla psykiatriaa erikoisalana usein pelätään tai oudoksutaan.

Kun Lapin kunnat kunnallistivat psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoidon 90 luvulla, kehittyi kuntiin toimiva ja hyvä perustason osaaminen lähelle kunnan omia toimijoita. Samalla kehittyi 15 erilaista tapaa hoitaa psykiatrisia sairauksia. On ollut täysin arpa onnea siinä mitä psykiatrisen erikoissairaanhoidon kiireettömän hoidon palveluita voi sairastuessaan saada. Se on riippunut siitä missä kunnassa sattuu sairastumaan.

Kun puhutaan psykiatrisesta kiireettömästä avohoidosta, ei puhuta pelkästään psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykiatrin luona käymisestä vaan monimuotoisesta ja moniammatillisesta erityistason osaamisesta. Esimerkiksi skitsofrenian hoidossa se pitää sisällään mm. yksilöllisesti toteutettuna erotusdiagnostiset tutkimukset, perheterapian eri muodot, systemaattisen psykoedukaation ja oireenhallintakurssit, kognitiivisen terapian eri muodot (esim. CRT ja SKIT), hoitoon sitouttamisen eri menetelmät, psykososiaaliset hoitomuodot, lääkityksen sekä säännölliset somaattiset tutkimukset ja monipuoliset kuntoutuspalvelut.

Skitsofrenia on vain yksi esimerkki useista psykiatrian alan potilasryhmistä, joiden kiireetöntä avohoitoa ei ole sairaanhoitopiirimme alueella systemaattisesti tarjolla. Nämä hoitomuodot ovat kuitenkin näyttöön perustuvia ja tuloksellisia hoitomalleja käypä hoito -suosituksen mukaan. Millainen kohu syntyisikään jos näyttöön perustuvia tuloksellisia hoitomalleja ei tarjottaisi johonkin somaattiseen sairauteen? Miten saadaan kohu psykiatristen palveluiden puutteesta?

Sanna Blaco Sequeiros
Psykiatrisen hoidon tulosalueen johtaja
ylilääkäri