Kesäkuu 2014

 

Kymppi_logo


10.6.2014 Erkki Kiviniemi: Tiedolla johtamisesta 
20.6.2014 Soili Vesterinen: Maailma ei muutu päivässä, mutta joka päivä vähäsen
30.6.2014  Katri Vuopala Nuoria ja konkareita - yhteistyön riemua Brasiliassa
 

30.6.2014  Nuoria ja konkareita - yhteistyön riemua Brasiliassa

Vuopala

Kylmä kesä ja mäkäräiset ajoi television ääreen. Ja tarjolla oli urheilutaidetta parhaimmillaan: jalkapallon MM-kisat, loistavia yksilösuorituksia, hiottua yhteispeliä ja tilanteen mukaan vaihtuvaa jo aiemmin suunniteltuja kuvioita.

Kisojen yllätys on vanhojen mestareiden heikkous. Pudotuspeleihin eivät selvinneet Englanti, Espanja eikä Italiakaan.

Englannissa syitä etsitään jo kiihkeästi syitä perinteisen lajin alennustilaan. Valmentaja Roy Hodgson ei voi kuitenkaan olla yksin ongelmien syy.

Keväällä Englannin jalkapalloliitto julkisti selvityksen, jossa todettiin, ettei nuorilla englantilaispelaajilla on mahdollisuutta edetä valioliigaan.Siellä joukkueen 22 pelaajan joukossa on siis keskimäärin viisi englantilaista. Joukkueilla on myös ulkomaalainen raharikas omistaja, joka ei koe olevansa osa englantilaista jalkapallokulttuuria. Hän rakentaa itselleen joukkuetta, ostamalla maailman kalleimpia pelaajia omilla rahoillaan.  Nuori englantilainen ei näy tulevaisuuttaan jalkapallossa.

Katsotaan menestyjiä. Yllättäjä Costa Rica täytti entisille mestareille: Italia hävisi ja Englanti pystyi vaivoin tasapeliin. Joukkueen päävalmentaja Jorge Luis Pinton mukaan joukkue on yksinkertaisesti osoittanut, että se haluaa ja pystyy pelaamaan hyvää jalkapalloa.  Ja joukkue jatkaa kaadettuaan Kreikan maalivahdin loistavalla yksilösuorituksella.

Ensimmäisessä pudotuspelissä nuorten pelaajien Chile taistelee aktiivisesti ja iloisesti isäntämaata vastaa. Brasilia vetäytyi kuoreensa, passivoituu heti, kun huomasi, ettei tossu nouse Chile tahtiin. Kolmen puolustajan siilipuolustus on kuitenkin tylsää ja tehotonta. Ratkaisu jäi rangaistuslaukaisukisaa. Siinä esitys oli surkeaa tasoa.

Hollannin voittomaali pudotuspelissä oli kokeiden pelaajien riemuvoitto. Robben kuljetti loistavasti, tuli vastustajan tallaamaksi ja Hunterlaar teki varmasti rangaistuspotkusta maalin.

Ja miten nämä mietteet voisi tuoda sairaalamaailmaan. Siilipuolustuksella ja vanhoilla meriiteillä ei pärjätä. Nuoriso tuo työhön tekemisen riemua ja raikkautta ja kokemus on voimaa. Omistajan tavoite on oltava sama kuin joukkueen, eikä vastustajaa saa purra.  Hyvää vihdoinkin alkanutta kesää!

Katri Vuopala
ylilääkäri, tulosaluejohtaja
Sairaanhoidolliset tukipalvelut

___________________

20.6.2014 Maailma ei muutu päivässä, mutta joka päivä vähäsen

Näin loman kynnyksellä sain tehtävän kirjoittaa ajatuksiani johtamisesta toistamiseen ja itse kun sain päättää, niin näin tärkeäksi jälleen palata näihin johtamisen perusasioihin:
Niinhän sitä sanotaan, että johtaminen on professio. Taitaa kuitenkin olla niin, että lähes jokaisella johtajalla on oma näkemyksensä siitä, mitä johtamiseen kuuluu. Jotta organisaatio toimisi samaan suuntaan ja yhteen hiileen puhaltaminen olisi tavoiteltava päämäärä, johtamisesta olisi hyvä aika ajoin keskustella. Niin johtajilla kuin koko henkilöstöllä on tärkeää muistaa, minkä takia tämä Lapin sairaanhoitopiiri on olemassa ja miksi täällä työssä käydään. 

Johtajan tehtävään valitulla tulee tehtävän vastaanottamisen kautta moninaisia tehtäviä, joista osa tehdään itsenäisesti ja osa sitten yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Vuoropuhelu niin johtajakollegojen kuin henkilöstön välillä on äärimmäisen tärkeää myös niissä tilanteissa, kun ollaan ikävämpien asioiden kanssa tekemisissä.  

Näin kohta viiden vuoden kokemuksella näkisin, että meidän organisaatiossa olisi tarvetta tarkastella johtamiseen liittyviä tehtäviä, vastuita ja organisointiakin.  Tämä selkiyttäminen olisi Hukkahaavia parhaimmillaan. Kun tehtävät ja roolit ovat selkeät, ja niissä toimivat tekevät tehtävänsa sitoutuneesti, niin aikaa, energiaa ja hermojakin säästyy. Hukkahaavissa hukan lajeja muistaakseni ovat muun muassa odottelu, muistuttaminen ja huolehtiminen.  Näihin tehtäviin ei meillä kuitenkaan ole työntekijöitä palkattu. Tarpeellista olisi myös välillä olla aikaa miettiä, mihin olemme menossa ja miten oikeaan suuntaan lähdemme etenemään.

Mitä se kollegiaalisuus sitten on? Arvostammeko toisiamme ja huomioimmeko toisten mielipiteet? Annammeko arvostuksen ja kiitoksen myös toisten tekemästä työstä?  Työhyvinvointikyselyissä yleensä yksi kehittämisen kohde on palautteen anto. Mitenkäs me tässä toimimme, muistammeko antaa palautetta toisillemme ja työntekijöillemme? Varmaan ihan jokaisella Lapin sairaanhoitopiirissä työskentelevällä olisi tässä asiassa parannettavaa.  Niinhän se on, että maailma ei muutu päivässä, mutta joka päivä vähäsen.

Arvoisat lukijat, millekäs me näissä yllämainituissa asioissa alamme? Palataanpa asiaan syksymmällä, kun lomien jälkeen olemme täynnä virkeitä ajatuksia.

Loman alun tunnelmissa toivotan kaikille Hyvää kesää!

Soili Vesterinen 
Hallintoylihoitaja

Tove Janssonin Muumipeikon juhannusrunon sanoin:

Lshp_ITJ_Kymppi_kukka_Kirsi_Suunta

Pään painan ruohikolle 
ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella, 
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä, 
mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut 
ja luonnon loiston nään

Kuva: Kirsi Suunta

____________________
 

10.6.2014 Tiedolla johtamisesta
 

Helsingin Sanomassa oli 13.5.2014 uutinen, jonka mukaan ” Sydäninfarktiin kuollaan herkimmin Lapissa”. Jutussa oli haastateltu Hus organisaatiossa työskentelevää arvotettua kardiologia. Artikkelin mukaan kaikki suomalaiset eivät saa yhtä nopeasti hoitoa, kun sydäninfarkti iskee. Kuolleisuudessa ja infarktin aiheuttamissa jälkiseuraamuksissa on suuret erot maan eri alueiden välillä.
 
  Kiviniemi

Kirjoituksessa ei mainittu mihin tilastoihin kardiologin lausunto perustui. Ilmeisesti kyse oli THL:n ylläpitämän PERFECT-hankkeen tilastoista, joissa on analysoitu sydäninfarktipotilaiden hoitoa sairaanhoitopiireittäin 90 luvun lopulta lähtien.

Jutun luettuani piti pysähtyä pohtimaan oliko todella Lapin tilanne noin huono. Emmekö olekaan saaneet aikaan tuon kummempia tuloksia vuodesta 2006 lähtien toteutetulla kehitystyöllä, jolla koko Pohjoisen ERVA alueen sepelvaltimotautipotilaiden kajoavan hoidon saatavuutta parannettiin roimasti perustamalla kaikkiin Pohjoisen ERVA alueen keskussairaaloihin kardiologinen laboratorio, joka meillä sai nimekseen Sydänpaja. Näillä toimilla saimme sepelvaltimotautipotilaiden kajoavan hoidon saatavuuden vastaamaan muun maan tilannetta jo vuonna 2007. Jutun luettuani piti kilauttaa kavereille Kainuuseen ja Ouluun.  He tulkitsivat PERFECT-taulukoita samalla tavalla kuin minäkin: PERFECT aineiston perusteella hoitojen kehityksen myötä sydäninfarktipotilaan vuoden kuolleisuusluvut ovat laskeneet merkittävästi koko maassa viimeisen 10 vuoden aikana. Tilastojen mukaan muutos on nähtävissä erityisesti Lapissa.

Vuoden 2008–2010 tilastojen mukaan vuoden kuluttua sairastumisesta mitatut kuolleisuusluvut ovat Lapissa sairaanhoitopiirien välisessä vertailussa varsin hyvällä tasolla, lähellä mm. HUS-alueen lukuja.  Asiantuntijoiden mukaan vuoden kuluttua sydäninfarktin sairastumisesta mitatut kuolleisuusluvut kuvaavat parhaiten sydäninfarktin hoidon hoitoketjua.
 
Samaa raporttia/ tilastoja voidaan siis tulkita monella tavalla. Jäimme kollegojen kesken ihmettelemään helsinkiläisen kardiologin motiiveja lausunnolleen.  Oli valitettavaa, ettei Hesarin toimittaja kysynyt meidän käsitystä kyseisen raportin tuloksista.

Tiedolla johtaminen on siis haastava juttu.  Pitäisi osata nähdä esim. terveydenhuollon kehitystä vähintään useamman vuoden tähtäimellä: mihin suuntaan palvelutarve on kehittymässä väestötasolla, miten uudet hoitomenetelmät vaikuttavat hoitoprosessiin ja resurssien kohdentamiseen. Tämän lisäksi tuotettua tietoa pitäisi osata tulkita luotettavasti esim. päätöksenteon perusteluksi.

Viime vuosiin saakka käytössämme on ollut varsin karkeat mittarit selvittämään noita kysymyksiä.  Jo pitkään on ollut käytössä hoitoilmoitusrekisteri (Hilmo).  Alkuun olemme seuranneet hoitojaksojen/-päivien määrän kehitystä oman sairaalan tuotannon osalta.  Runsaan kymmenen vuoden on myös ollut käytössä THL:n tuottavuustietokannat. Niiden tulkinta kuitenkin vaatinut tuotetun tiedon (Excel-taulukoiden) omaehtoista analysointia, jotta on voinut tehdä johtopäätöksiä esim. oman sairaalan tilanteesta verrattuna vastaavankokoiseen sairaalaan muualla Suomessa. Tulosten tulkintaa ovat haitanneet myös väitteet, etteivät luvut ole vertailukelpoisia koska Hilmo - tiedot eivät ole luotettavia mm diagnoosien kirjaamisen osalta. Toki tiettyjä johtopäätöksiä on noistakin luvuista voinut tehdä etenkin suuria potilasryhmiä koskevista hoitoprosesseista ja hoitotoiminnan tuottavuudesta.

Muutaman vuoden ajan Lapin sairaanhoitopiiri on ollut mukana kaupallisessa NHG benchmarking hankkeessa, jossa esim. sisätautien osalta on mukana 9 keskikokoista sairaanhoitopiiriä.  Päivystys ja kirurgian erikoisala ovat sisätautien lisäksi olleet hankkeessa mukana. Hankkeet vetäjät eivät ole terveydenhuollon vaan prosessien ja tietotekniikan ammattilaisia. Sairaaloittain kerätään HILMO tiedon lisäksi laaja-alaisesti tietoa mm. henkilöstöresurssista, talousluvuista, erilaista hoitokäytännöistä, jne.  NHG työntekijät käyvät myös paikan päällä haastattelemassa esimiehiä.

Käymme sitten pari kertaa vuodessa tuotettua aineistoa läpi yhdessä NHG asiantuntijoiden ja muiden sairaanhoitopiirien edustajien kanssa.  Tilaisuuksien keskustelu ja vertaisarvio on antoisaa. Asiantuntijat ovat laatineet myös ehdotuksia tarvittavista muutoksista. On ollut myös hienoa havaita, että käytössämme olevasta hoitoisuusmittarista (Rafaelia) saatu tieto on ollut melko yhdenmukainen NHG raportista saadun tiedon kanssa. Näitä tietoja hyödynsimme esim. päättäessämme Medisiinisellä tulosalueella sairaansijojen vähentämisestä tämän vuoden alusta.
Tiedolla johtaminen on siis hiukan helpottunut uusien työkalujen myötä.  Haasteita kuitenkin edelleen on riittämiin.

Erkki Kiviniemi
Sisätautien ylilääkäri
Medisiinisen tulosalueen johtaja