Joulukuu 2014

 

Kymppi_logo

 

10.12.2014 Kari Valtanen: Teemmekoikeitaasioita
20.12.2014 Liisa Manner-Raappana: If you can dream ityou can do it
30.12.2014 Virta & Hirvonen: Johtamista oppimassa - kommenttia koulunpenkilt

 

30.12.2014 Johtamista oppimassa - kommenttia ”koulunpenkiltä”

Sanna Virta ja Piia Hirvonen

Sanna Virta ja Piia Hirvonen

Joskus työelämä heittää eteen sellaisia haasteita, että ihan tavalliset sairaanhoitajatkin kokevat tarvitsevansa
taitoja esimiestyöhön. Lähdimme laajentamaan omaa osaamistamme esimiestyössä hakeutumalla Terveyden edistämisen Yamk- opintoihin Lapin ammattikorkeakouluun. Opintoihin kuului laaja opinnäytetyö, jonka aiheen valinnassa otimme yhteyttä Lapin sairaanhoitopiirin kehittämisyksikköön. Työelämän kehittämistarpeista lähtien valikoitui opinnäytetyön aiheeksi keskijohdon johtamisosaaminen ja sen kehittäminen.

Alkuinnostuksen jälkeen iski shokkivaihe. Mitä tämä on? Mistä tähän tietoa? Osaammeko tätä? Onko meistä tähän? Teoriaankin löytyisimme alkuun kokonaista neljä kirjaa. Onko totta?

Mutta tartuimme tuumasta toimeen. Aloimme rakentaa kokonaisuutta pienistä pirstaleista, joista loppujen lopuksi saimme muodostettua hyvän teoriapohjan työlle. Osana opinnäytetyötämme oli tutkimus, jossa haastattelimme keskijohdon toimijoita. Sen avulla muodostimme keskijohdon toimijoiden käsityksen johtamisosaamisesta ja sen kehittämistarpeista Lapin keskussairaalassa. Tutkimuksen tekeminen oli ehdottomasti mielenkiintoisin ja opettavaisin osio opinnäytetyön teossa. Haastattelimme yhdeksän keskijohdon toimijaa, joilla oli taustalla joko lääketieteen tai hoitotyön pohjakoulutus. Koottuamme haastattelut yhteen pystyimme olemaan tyytyväisiä niihin sekä toteamaan, että hitsi vie meillähän on ”talossamme” rentoja, vahvasti ammattitaitoisia ja itsensä kehittämiseen innostuneita johtajia.

Näiden ammattitaitoisten johtajien haastattelut kokosimme ”tuloksiksi”, jotka ovat vapaasti kaikkien innokkaiden lukijoiden saatavissa opinnäytetyökirjasto Theseuksessa; internetin ihmeellisessä maailmassa. Tuloksista nousi mieleen monenlaisia ajatuksia herättäviä asioita. Haastateltavat kertoivat työn vaativuudesta ja siitä, miten monenlaisia johtamisentaitoja siinä tarvitaan. Johtamisentaitojen monipuolinen hallinta ja terveydenhuollon toimintaympäristön laaja-alainen tuntemus koettiin tärkeäksi johtajan työssä. Erityisesti korostui se, etteivät johtajat ole koskaan valmiita tai täydellisiä. Ajoittain on pohdittu mediassakin sitä, että kuka voi johtaa ja ketä. Samoja ajatuksia nousi mieleemme tämän opinnäytetyömme matkan varrella. Millainen johtaja voi olla erikoissairaanhoidon keskijohdossa johtamassa lääkäreitä ja hoitajia? Onko hänellä millainen koulutustausta? Onko johtamisenosaaminen tärkeintä? Onko organisaatio valmis muuttumaan?

Opiskelujen aikana muutuimme ja kehityimme työn eri vaiheiden mukana. Ajoittain olimme syvällä suossa ja luovuttaminen sekä entiseen palaaminen tuntui helpolta vaihtoehdolta. Varmasti samankaltaisten tilanteiden eteen joutuu myös johtajana toimiessa ja omaa johtamisosaamisosaamistaan kehittäessään. Opimme, että johtajuudessakin vaatii rohkeutta yhdistää vahvaan ammattitaitoon uuden oppiminen ja jatkuva kehittäminen kaiken muun muutoksen keskellä. Itsellemme saamamme opin lisäksi tutkimuksemme tulokset antavat myös organisaatiolle mahdollisuuden huomioida johtamistyössä toimivien omat kehittämistarpeet tulevia johtamiskoulutuksia suunnitellessaan.

Tässä vaiheessa, kun ikkunoissa loistaa jouluntähdet ja todistus on takataskussa, voimme todeta itsensä kehittämisen ja uusien haasteiden kohtaamisen kannattavan aina.

Sairaanhoitajat ylempi AMK

Piia Hirvonen
Leikkaus- ja anestesiaosasto
vs. osastonhoitaja
Sanna Virta
Sisätautien vuodeosasto 5A
Apulaisosastonhoitaja

--------------------------
 

20.12.2014 ”If you can dream it, you can do it”

 

Mieltäni on kiehtonut ajatus luovuudesta jokaisen yksilön taitona, jota voi myös kehittää.
Luovuus on perinteisesti ajateltu kuuluvan taiteilijoille ja luovan työn on ajateltu olevan jotain sellaista, jota vain synnynnäisesti lahjan saaneet osaavat. Olemme kuitenkin kaikki saaneet tuon lahjan.
Yleensä tekomme ovat kiinni asenteistamme, ja luovuuskin toteutuu juuri asenteen kautta. Arkielämässä me jokainen toimimme luovasti omassa elämässämme, yleensä emme edes huomaa sitä.
Työelämän kehittämisen nykytrendinä näyttäytyy juuri luovuuden ja innovatiivisuuden edistäminen. Näistä kyllä puhutaan, mutta miten on käytännön toteutuksen laita.
  Lshp_Liisa Manner-Raappana

Eräässä luovuutta käsittelevässä kirjoituksessa esiteltiin luovaa ”Maijaa”, joka hulluttelee menemällä sisään ikkunasta ja ulos parvekkeelta, hyppelee kävellessään ja ajaa pyörällä kuralätäkköön täysillä. Voisimmeko ottaa oppia ”Maijasta” ja heittäytyä hulluttelemaan, tekemään täysillä pelkäämättä virheitä tai epätäydellisyyttä. Työelämässä luovuus on ainakin rohkeutta ajatella asiat täysin uudella lailla, ilmaista asiat eri tavoin kuin aikaisemmin tai katsella asioita uusista näkökulmista. Olemmeko myös liian vaatimattomia, ehkä meidän pitäisikin ns. luulla itsestämme ”liikoja” ja kasvattaa itseluottamustamme, jotta uskallamme ottaa uusia askeleita.

Sairaalaorganisaatiossa luovuudelle ei tunnu löytyvän helposti väylää. Tosiasia on, että nyt muuttuvassa ympäristössämme tarvitsisimme erityisen rohkeaa luovuutta organisaation joka tasolla. Laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi vaaditaan luovia ratkaisuja niin talouden kuin henkilöstöresurssien näkökulmista. Johtamisessa olisi hedelmällistä ajoittain pysähtyä miettimään olemmeko liiaksi juuttuneet samoille raiteille. Erityisen hyödyllistä tämä voisi olla jonkinlaisena yhteistyönä, yhteisessä ”pysähtymisessä”. Jos emme ajoittain hyppää radalta toiselle, saattavat mielenkiintoiset sivuraiteet jäädä ajelematta.

Luovuuteen liittyy unelmointi ja kyky kuvitella mielessä uusia asioita. Johtamisessa tämä on mielestäni erityisen tärkeää. Olen itse ollut aina mieleltäni unelmoija. Unelmat ovat visioita, joiden toteuttaminen on kiinni käytännön esteiden voittamisen lisäksi asenteesta. Tällä hetkellä haaveilen innostuneesta ja aidosti moniammatillisesta yhteistyöstä. Haluan edistää käytänteitä, joilla eri ammattiryhmät tekevät aitoa yhteistyötä, ei vain vierekkäin tekemistä. Tulevaisuuden ja erityisesti nykyisyyden toiminta tarvitsee meidän kaikkien yhteispanosta. Uskon, että haaveeni voi toteutua. Heittäydytään yhdessä tekemään uusia uria meidän yhteiseen sairaalaanj

Hyvää Joulua kaikille ja luovuuden nimissä lopuksi oma runo unimaailman unelmista…

Lintuna lensin
syöksyin syvyyteen
tumman veden yllä
kaartelin nauttien
   
  Sinä sanoit
syöksyissä varo
vesi tumma imaisee
 
   

Lintuna lensin
syöksyin syvyyteen
tumman veden yltä
nousin korkeuksiin

Liisa Manner-Raappana
Ylihoitaja
Operatiivisen hoidon tulosalue

__________________________


10.12.2014 Teemmekö oikeita asioita?
 

Kari Valtanen Kaikki sairaanhoidollinen toiminta ei ole näyttöön perustuvaa. Omilla toimialoillani lasten- ja nuorisopsykiatriassa keskeisiä hoitokäytäntöjä ovat pitkään olleet useiden viikkojen kestoiset tutkimus- ja hoitojaksot. Mielenterveyslaki ja lukuisat suositukset ovat kuitenkin painottaneet avohoidon ensisijaisuutta.

 

Kävimme lasten- ja nuorisopsykiatrian osastohoitajien kanssa tapaamassa Tunturi-Lapin sosiaalityöntekijöitä ja perusturvajohtajia heidän työkokouksessa. Kerroimme meneillään olevasta kehittämistyöstä yksiköissämme .

Palaute avohoidon ja kotiin suuntautuvan työn sekä perhe- ja verkostokeskeisen työn kehittämisestä oli hyvää. Työntekijät kaipasivat tukea lähellä asiakkaita tehtävälle työlle - matalan kynnyksen ja muidenkin kuin lääkäreiden konsultaation mahdollisuutta kaivattiin.

Lasten- ja nuorten psykiatrian toivottiin kytkeytyvän perustason palveluihin jo varhaisessa vaiheessa. Keskustelimme ideasta siirtyä kutsukäytäntöön lähetteiden sijaan.  Potilasta ja perhettä ei lähetettäisi uuteen paikkaan ja hoitoa ketjutettaisi, vaan tarpeen mukaan pyydetään lisää osaamista tai resurssia mukaan jo käynnissä olevaan keskusteluun ja selvittelyyn. Näin hyödynnettäisiin jo olemassa olevaa yhteistyötä ja hoitosuhteiden jatkuvuutta, jotka ovat mielenterveystyön keskeisiä terapeuttisia elementtejä.

Saimme myös hyvin suoraa ja selväsanaista palautetta vallinneista osastojaksokäytännöistä. Useiden viikkojen osastojaksoista ei ole koettu mitään hyötyä.  Vanhemmat eivät ole voimautuneet niiden aikana.  Lapsen hoitojakso ja vanhempien ”vapaus” lapsestaan ei ole antanut perheille keinoja ongelmatilanteisiin tai arjen hallintaan. Yksi sosiaalityöntekijä totesi ”ja jaksot maksavatkin henkilöauton verran”.

Palaute vahvisti aiemmin syntynyttä epäilystä perinteisten osastojaksojen hyödyllisyydestä.  Kokemuksemme mukaan jakso on pahimmillaan etäännyttänyt perheenjäseniä ja hämärtänyt vanhempien roolia lapsensa auttamisessa. Toki on myös perheitä, jotka ovat kokeneet saaneensa jaksosta apua. Tutkimusta lastenpsykiatrisen osastohoidon vaikuttavuudesta tai haitoista on minimaalisesti, vaikka osastohoitoa on toteutettu paljon.

Suurin osa selvittelyistä voidaan toteuttaa avohoidossa. Osastohoito on tarpeellista kriiseissä ja turvallisuutta takaamassa. Nyt lastenpsykiatrialla vanhemmat otetaan mukaan lyhyille ja tavoitteellisille osastojaksoille tilanteissa, jossa avohoitokeinot arvioidaan yhdessä perheen ja heidän kanssa työskentelevien kanssa riittämättömäksi.

Tarvitsemme herkkää korvaa ja halua kuunnella, miten kumppanimme arvioivat yhteistyötämme. Meidän on monella tavoin ja jatkuvasti kerättävä palautetta niin perheiltä kuin kaikilta yhteistyötahoiltamme. Palveluiden kehittämistä on tehtävä yhdessä niiden käyttäjien kanssa. Ainoastaan näin toimien voimme olla aidosti hyödyksi ja avuksi perheille kuin heidän lähellään työskenteleville.

Kari Valtanen
Lasten- ja nuorisopsykiatrian ylilääkäri, tulosyksikköjohtaja