Kymppi-blogi / Toukokuu 2017

 

Merja Turunen 10.5.2017: Kismettääkö?
Tarja Kainulainen-Liiti 20.5.2017: Hoitotyön ajankohtaisia – juhlaa, verkostoitumista ja kunniakirja
Merja Varima-huttunen 30.5.2017: Johtamisen ristiriidat ja pelisäännöt… onko niitä??


30.5.2017 Johtamisen ristiriidat ja pelisäännöt… onko niitä??
 

Merja Varima-Huttunen  

Alfa, Beta ja Omega…..

Susille annetaan nimiksi näitä kreikkalaisia aakkosia sen mukaan, mikä on niiden asema lauman hierarkiassa eli arvoasteikossa. Laumassa susilla on tarkka arvojärjestys- vanhemmat sudet ovat arvoasteikossa ylimpänä. Laumaa voi johtaa joko johtajauros taikka -naaras. Nämä edustavat laumassa voimaa ja suuruutta. Alfa on ensimmäinen kirjain kreikkalaisessa aakkostossa. Johtava yksilö on joko Alfa-uros tai Alfa-naaras. Beta-susi on laumassa eräänlainen johtajan lähin apulainen … muun lauman yläpuolella oleva. Beta-susien asema voi laumassa vaihdella, se voi olla tärkeämpi taikka vähäisempi, tapauksesta riippuen.

Kuulostaako tutulta, pitkälti samoja tai ainakin samalta kuulostavia elementtejä kuuluu meidän johtamiskulttuuriimme. Mitä on hyvä johtaminen?? Siihen ainakin kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Koulutusta on tarjolla ja itsensä kehittäminen ei ainakaan ole kiinni siitä, etteikö olisi tarjolla erilaisia mahdollisuuksia ”oppia Johtamaan”, ”oppia johtajuudesta”, jne… Päinvastoin!! Hieman tulee jo välillä ”ähky” kaikista niistä johtamissäännöistä ja keinoista.

Tyylejä on paljon; strateginen johtaminen, verkostojohtaminen, muutosjohtaminen, valmentava johtaminen, osaamisen johtaminen ja nykyiseen kehittämishankkeeseenkin kuuluva tiedolla johtaminen… ihan vain muutamia mainitakseni. Kaikki sisältävät hienoja ja tutkittujakin piirteitä ja mitään yksiselitteistä ohjetta ei ole, mikä johtamistyyli on se kaikista parhain. Se riippunee organisaation tavoitteista, periaatteista, sen hetkisestä tilasta jne.. Kulloiseenkin vallitsevaan tilanteeseen löytyy juuri sillä hetkellä hyvin toimiva johtamisen muoto… näin itse olen sisäistänyt tämän asia. Lisäksi on pystyttävä johtamaan toimintaa, henkilöstöä, taloutta, kehittämistoimintaa unohtamatta.

Näin paperille lueteltuna melkein jo hirvittää. Olen esimiehenä tuore ja vihreä ja kamppailen omien tavoitteideni ja pyrkimysteni kanssa yrittäen oppia omalle yksikölleni parhaiten tässä organisaatiossa sopivan johtamisen mallin. Ja voin sanoa, ettei se ole ihan helppoa. Paljon vaaditaan, paljon vartijana pitää olla, paljon pitää antaa, kuunnella, ymmärtää… paljon, paljon, paljon. 

Onneksi emme ole yksin tässä mielestäni sangen haastavassa ja myöskin antavassa tehtävässä. Tässä on ainakin omalta osaltani yksi syy, miksi yhä vain jaksaa, vaikka välillä tuleekin turhautumisen tunteita. Väistämättä joutuu joskus kyselemään itseltään olenko toppari vai floppari???

Meidän on kyettävä löytämään innovatiiviset keinot nykyajan sukupolvelle tuottaa, esittää ja tiedottaa asiat niin, että asiat otetaan uskottavasti, vaikkakin on hyvä, että on opittu kyseenalaistamaan tietoa ja vaaditaan kunnon perusteluja. Hyvää on mielestäni sekin, että ”nuoret” etsivät uusia tikkaita huipulle ja löytävät myös mahdollisesti kokonaan uusia huippuja. Tätä vaaditaan myös johtajuudelta. Myös esimiesten tulee paikkailla omia tikkaitaan tai ainakin entisöidä niitä.  On oltava herkkyyttä havaita muutoksia ja kykyä toimia muuttuvassa ympäristössä. Joustavuuden lisäksi on omattava määrätietoisuutta tullakseen uskottavaksi.

Näiden sanojen myötä toivottelen ihanaa kesäalkua kaikille. Yhdessä toimien ja toinen toistamme tukien pääsemme yhä parempaan huomiseen ja tietenkin hyvään johtamiseen.

”Hyvät johtajat saavat ihmiset tuntemaan olevansa asioiden ytimessä, ei ulkopuolella. Jokainen tuntee voivansa antaa oman osuutensa organisaation menestykseen. Kun näin käy … heidän työnsä saa merkityksen.”
— Warren G. Bennis
 

Merja Varima-Huttunen
osastonhoitaja
kirurgian poliklinikka

- - - - -
 

20.5.2017 Hoitotyön ajankohtaisia – juhlaa, verkostoitumista  ja kunniakirja
 

Johtavat hoitajat


Viime viikon perjantaina 12.5 vietettiin kansainvälistä sairaanhoitajan päivää. Sitä vietetään vuosittain ympäri maailmaa kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (ICN) aloitteesta. Silloin nostetaan esiin ajankohtaisia sairaanhoitajan ammattiin ja hoitotyöhön liittyviä aiheita. Päivää vietetään sairaanhoitaja, tilastotieteilijä Florence Nightingalen (s. 12.5.1820) syntymäpäivänä. Florence Nightingale tunnetaan paitsi sairaanhoidon uudistajana, mutta etenkin työstään Turkissa, Krimin sodassa. Häntä pyydettiin johtamaan brittisotilaita hoitavaa sairaanhoitajaryhmää. Nightingale uudelleen organisoi tilapäissairaalan toimintaa ja kuolleisuus saatiin huomattavaan laskuun. Ennen Nightingalen organisointi- ja johtamistoimia sotilaita kuoli seitsemän kertaa todennäköisemmin sairaalassa kuin sotatantereella.

Hoitotyön, ja hoitotyön johtamisen vaikuttavuuden äärellä oltiin myös nyt jo toisen kerran järjestetyillä alueellisilla hoitotyön johtajien verkostopäivillä. Syksyllä 2016 perustettu alueellinen hoitotyön johtajien verkosto kokoontui Rovaniemelle viime viikolla.

Pääteemoina verkostopäivillä oli lääkehoidon osaamisen ja turvallisuuden, sekä hoitotyön kirjaamisen kehittäminen. Päivät aloitettiin kuitenkin päivittämällä sote-valmistelun uunituoreet kuulumiset nimenomaan hoitotyön näkövinkkelistä. Valtakunnan terveisiä kertoi sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela. Valtakunnan tason valmistelusta sukelsimme maakunnan sote-valmistelun vaiheeseen Lapin liiton prosessivastaava Maija Valtan johdolla.
 

Nina Hahtela
Kuvassa Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela


Hoitotyön johtajien verkostopäiville kokoontui edustajat 13 kunnasta sekä molemmista sairaanhoitopiireistä. Viime syksynä kokoonnuimme Muoniossa, josta iso kiitos vielä Muonio-Enontekiön Kansanterveystyön ky:n vastaavalle  hoitajalle Sinikka Yliniemelle! Verkoston seuraava tapaaminen sovittiin syksylle Länsi-Pohjan seutuville, jonka merkiksi (ja valmistelua ohjaamaan J) luovutettiin hallintoylihoitaja Mervi Tikkaselle kuntia kiertävä Florence Nightingale- lyhty.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Perjantai-iltana kuului Etelä-Suomesta kummia. Lapin sairaanhoitopiiri oli valittu FCG:n toimesta Vuoden Rafaela™-organisaatioksi. Perusteluissa todetaan:

Lapin sairaanhoitopiiri /
Lapin keskussairaala

- Hyödyntää ja käyttää Rafaela-järjestelmän tietoa toiminnassa ja hoitotyön johtamisessa.

- Organisaatiossa työskennellään potilas-/asiakaslähtöisesti ja tarkastellaan hoitotyötä kokonaisvaltaisesti kaikessa toiminnassa.

- Hoitoisuusluokitustieto on luotettavaa ja henkilökunta osallistuu aktiivisesti tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen.

Rafaela kunniakirja 2016

Aloitimme Rafeala-hoitoisuusluokitusjärjestelmän systemaattisen käyttöönoton talossamme vuonna 2007. Tavoitteena oli saada luotettavaa tietoa johtamisen tueksi, jolloin päätökset tehdään oikeisiin faktoihin perustuen. RAFAELA™ -järjestelmästä saadun tiedon avulla voidaan selvittää optimaalinen työmäärä hoitajaa kohti. Tällöin hoitohenkilökunta on käytössä tehokkaasti, asiakkaat saavat hyvää hoitoa ja hoitohenkilökunta jaksaa tehdä työnsä hyvin.

RAFAELA™ -järjestelmän tuottaman tiedon avulla hoitotyön resurssi voidaan kohdentaa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan potilaiden tarpeiden mukaisesti. Tällöin hoitohenkilökunta on tehokkaasti käytössä ilman kohtuutonta vajaakäyttöä tai henkilökunnan ylikuormitusta.

On hienoa, että pitkäjänteinen työmme tuottaa hedelmää ja sen arvo on nyt myös kansallisessa mittakaavassa tunnustettu. Tanssija, koreografi ja professori Jorma Uotisen sanoin: Ei huono! Kunniakirjan lisäksi saamme FCG:lta kahden tunnin webinaari-koulutuksen valitsemastamme aiheesta. Taidamme käyttää sen syksyn hoitotyön johtajien päivillä ensimmäisenä steppinä järjestelmän laajentamisessa kuntiin J. Tästä on hyvä jatkaa!

Hyvää kesää kaikille ja kesälomaa kullekin vuorollaan!


Tarja Kainulainen-Liiti
vt. hallintoylihoitaja

- - - - - - -

10.5.2017 Kismettääkö?
 

Merja Turunen ja kumppanit


- Kismettääkö? kysyi vanhempi miespotilas minulta kun päivystysvastaanotto oli ohi. Hän oli odottanut aulassa tunteja, koska sairaus – niin päivystyksellinen kuin olikin – ei ollut niitä aikakriittisimpiä. Ja tietenkin niitä aikakriittisempiä tapauksia oli sinä iltana riittänyt. -Ai, että kismittääkö, kysyin. Olin mielestäni käyttäytynyt ystävällisesti. –Ei kun kismettääkö, mies kysyi, ja kaivoi kantamastaan kaupan muovikassista Kismet-patukan ja antoi sen minulle. Patukan kääreessä luki isolla Kiitos.

Työntekijän työssä viihtyvyyteen ja työyksikön ilmapiiriin vaikuttaa merkittävästi paitsi asiakkailta myös työkavereilta, niin esimiehiltä, vertaisilta kuin alaisiltakin, saatu palaute. Positiivinen palaute kannustaa jaksamaan, negatiivinen palaute on kuluttavaa vähäisinäkin määrinä. Millaista palautetta annoimmekaan töissä tänään? Kannustimmeko vai moitimmeko? Osasimmeko olla kriittisiä rakentavalla tavalla? Jokainenhan meistä on vuorovaikutuksen mestari omalla persoonallisella tavallaan, ja tottahan joskus kismittääkin, mutta annammeko sen näkyä työpaikalla?

Kaikkein mukavinta palautetta on tietenkin positiivinen, kannustava ja kiittävä palaute. Se on helposti nieltävää. Piditpä hienon esityksen, hoidittepa traumapotilaan hyvin, teitpä hyvää työtä kehittämisprojektin parissa. Kiitos hyvästä hoidosta. Kukapa ei kiitoksista tykkäisi. Negatiivinen palaute onkin sitten kirpeämpää. Se vaikuttaa usein pintaa syvemmälle, vaikkei se varsinaisesti omaan työhön kohdistuisikaan, ja pahimmillaan vaikuttaa työyksikössäkin ilmapiiriä kiristävästi.

Kriittisen asiakaspalautteen käsittelystä työyhteisöissä herkästi ahdistutaan, vaikka siinä piileekin positiivisen kehittämisen ja parantamisen siemen. Esimerkiksi päivystyspoliklinikan aulapotilailta saadun palautteen pohjalta on pyritty parantamaan asiakaskokemusta järjestelemällä lisää lääkäri- ja hoitajatyöpanosta nimenomaan aulapotilaiden hoitoon. Välipala-automaattikin saatiin järjestymään. Näissäkin pilvissä oli siis lopulta hopeareunus.

Silloin tällöin kuulee väitettävän, että positiivista palautetta tulee harvoin. Ja että pitää olla tyytyväinen siihen jos mitään ei kuulu, sehän tarkoittaa, ettei ole mennyt pieleenkään. Uskallan kuitenkin väittää, että emme aina tunnista kiitoksia, vaikka niitä kohdallemme tulee. Suurimmaksi osaksi kiitokset eivät tule kukkapuskan kanssa. Kiitokset pitää osata poimia rivien väleistä. Ja niistä pitää myös pysähtyä nauttimaan. Jos positiivista palautetta ei tunnisteta, siitä ei voi voimaantua.

Positiivisessa, rakentavassa työilmapiirissä yhdessä tekeminen ja toimintojen kehittäminen on tehokkainta ja hedelmällisintä. Toimintatapoja uskalletaan tarkastella ja kehittämisideoita nostaa esiin. Omasta yksiköstäni olen ylpeä: ilmapiirimme on kehittynyt viime vuosina koko ajan positiivisemmaksi ja rakentavammaksi.

Tulevia suuria uudistuksia ennakoiden voisimme jokainen ottaa tavoitteeksi tukea vieläkin aktiivisemmin toistemme työvointia ja kiittää tai kannustaa ainakin yhtä työkaveriamme - vertaistamme, alaistamme tai esimiestämme - päivittäin, ihan vain siinä päivätyön lomassa. Hän on varmasti sen ansainnut.

Olen palannut mielessäni usein tuohon alussa kuvaamaani kohtaamiseen ja muistellut, kuinka kiitolliselta vanhempi miespotilas vaikutti siitäkin huolimatta, että palvelumme ei sinä iltana hänen kohdallaan todellakaan ollut läänin nopeinta. Tilanteesta on jäänyt vahva muistijälki: miehen hieman kumara asento, ystävällinen hymy, muovikassin rapistelu ja Kiitos-Kismetin ojentaminen ilman sen kummempia korulauseita.

Kissa kiitoksella elää, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Mutta kyllä se kissa sillä kiitoksella sitten elääkin yllättävän pitkään. Vieläkin hymyilyttää ja kismettää.


Merja Turunen
osastonylilääkäri
Päivystyspoliklinikka
Lapin keskussairaala