Kymppi-blogi / Syyskuu 2017

10.9.2017 Jari Jokela: Historiaa ja tulevaisuutta
20.9.2017 Sanna Blanco Sequeiros: Perhosen siiven isku
30.9.2017 Panu Karjalainen: Väkemme kaukaisuudessa

 

30.9.2017 Väkemme kaukaisuudessa
 

Lappilaisten ensihoitajien keskuudessa kiertää tarina etelästä Lappiin saapuneesta kollegasta, joka vietyään ensimmäisen potilaansa Rovaniemeltä Ouluun, nappasi älypuhelimellaan kuvan tehtävälomakkeen kilometrimäärästä ja lähetti sen edellisen työpaikkansa ensihoitajille ihmeteltäväksi. Vaivaiset 450 kilometriä, ei sen enempää, mutta silti riittävästi aiheuttamaan ihmettelyä ja hyväntahtoista naureskelua etelän kollegoissa. Panu Karjalainen

Meille lappilaisille kolminumeroiset kilometrimäärät ovat arkipäivää ja Lapin sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelussa jokainen ambulanssimme nielee vuoden mittaan tietä keskimäärin sadantuhannen kilometrin edestä. Pitkät etäisyydet ja harva asemapaikkaverkosto aiheuttaa haasteen myös johtamiselle. Alueemme kattaa pinta-alaltaan enemmän kuin neljänneksen Suomen maapinta-alasta ja ensihoitajia palkkalistoiltamme löytyy noin 180.

Ensihoitokeskuksen hallinnon mahdollisuus tavata ensihoitajia asemapaikoilla arkisen työn merkeissä on siis hyvin satunnaista ja yhteydenpito perustuu sähköisiin viestintävälineisiin. Tänä syksynä työn alla on nettipohjaisten pikaviestipalveluiden ja videoneuvotteluyhteyksien ottaminen tehokkaampaan ja laajempaan käyttöön.

Sanotaan, että sähköpostijohtaminen on johtamistavoista huonoin. Ensihoidon hallinnon väki voi varmasti allekirjoittaa sen, ettei se ainakaan helpoin ole. Haasteita tiedon välittämisessä riittää. Pyrimme jakamaan kaiken merkittävän informaation ensihoitajillemme useaa väylää pitkin mutta silti joskus tuntuu, ettei se bitti ole yhtään Kustia nopeampi polkemaan. Usein viestit viipyvät matkallaan luvattoman pitkään ennen kuin tavoittavat jokaisen työntekijämme. Erityisen vaikeassa asemassa ovat sijaiset, joita ei vakituisten sähköpostilistoilta löydy.

Suurin haaste mielestäni syntyy kuitenkin aidon vuorovaikutuksen puutteesta. Vaikka kuinka elämme digiaikaa, on laadukkaan kommunikaation ja ajatusten vaihtamisen kulmakivi yhä kohtaaminen kasvokkain. Puhelimessa, sähköpostissa ja Skypessä voimme vaihtaa informaatiota ja välittä viestejä, mutta todelliset neronleimaukset tuntuvat syntyvän usein neuvottelupöydän ja kahvikupin ääressä. Asemapaikkojemme asemavastaavat ovatkin merkittävässä ja vastuullisessa roolissa toiminnassamme. Asemavastaavat joutuvat toimimaan kohtalaisen itsenäisesti kaukana keskushallinnosta ja toimimaan vastuullisessa roolissa keskushallinnon ja työntekijöiden välisenä linkkinä. Onneksemme tämä linkki toimii ja asemavastaavat pitävät meidätkin täällä hallinnon päässä kiinni kentän jokapäiväisissä puheenaiheissa.

Muonion ja Enontekiön perusterveydenhuollon järjestämisvastuun siirtyessä tämän syksyn aikana Lapin sairaanhoitopiirille, joutuu sairaanhoitopiirin johto pohtimaan näitä samoja kysymyksiä ja etsimään ratkaisuita etäisyyteen tapahtuvaan johtamiseen sekä tiedon välittämiseen. Uusien toiminnanohjausjärjestelmien rakentaminen vaatii hieman ponnisteluja, mutta pohdinta kannattaa ottaa tosissaan ja uhrata ratkaisuiden etsimiseen riittävästi aikaa ja energiaa. Toimivien rakenteiden luominen ottaa aikansa ja kärsivällisyyttä sekä turnauskestävyyttä kysytään niin johtajilta kuin työntekijöiltäkin - yhtälailla Rovaniemellä kuin Tunturi-Lapissakin.

Omalta osaltani toivotan hyvää syksynjatkoa kaikille työntekijöillemme. Niin lähelle, kuin myös sinne kaukaisuuteen!

Panu Karjalainen
Ensihoitopäällikkö
 

* * * *

20.9.2017 Perhosen siiven isku
 

Kun työyhteisön työntekijä menehtyy, se pysäyttää hetkeksi kaikki, myös heidät jotka eivät ole olleet kovin läheisiä työtovereita.

Terveydenhuollossa teemme töitä elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Siitä huolimatta emme ole muuta väestöä valmiimpia kohtaamaan menetystä ja surua. Suru-uutisen äärellä olemme hämmentyneitä. Joskus joudumme miettimään kykenemmekö jatkamaan keskittymistä vaativaa työtämme.

Sanna Blanco Sequieros

Myös muita kysymyksiä nousee mieleen: Mitä sanon potilaalle jos hän näkee suruni? Miten jatkamme työyhteisönä eteenpäin? Miten työt jaetaan ja kuka jatkaa tästä? Työyhteisössä jokainen reagoi omalla tavallaan. Toiset haluavat hakeutua yhteen, toiset toivovat rauhaa. Osalle työnteon jatkaminen on paras tapa surra, toiset kokevat sen loukkaavana ja kylmänä.

Suru nostaa ja korostaa yksilöllisiä erojamme. Samoin tekevät muutokset työyhteisössä, vaikka muutos on tietenkin toisen tason luopumista ja surua. Joku on valmiimpi muutokseen, mutta voi edetä sitä kohti liiankin nopeasti. Toinen taas on hitaampi, mutta antaa samalla vakautta muutoksen keskellä. Niin muutoksessa kuin surussakin kaikki reagointi on sallittua, koska olemme ihmisiä ja yksilöitä.

Suuri muutos ja erään aikakauden päätös tapahtui psykiatrian tulosalueelle 2.1.2017 kun tulosalue lakkasi olemasta. Tuolloin Rovaniemen kaupungin mielenterveys ja päihdepalvelut yhdistyivät Lshp psykiatrisen hoidon kanssa ja muodostui Lshp:n  mielenterveys ja päihdepalveluiden tulosalue. Suru ja menetyksen tunne on ollut osa myös tätä yhdistymisprosesia. Liittymisen myötä muuttui myös koko käsitys psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta. Nyt tuotamme myös matalan kynnyksen palveluita ja konsultatiivista tukea terveyskeskuslääkärin hoitamiin lieviin ja keskivaikeisiin mielialahäiriöihin.

Meneillään oleva laaja muutosprosessi on osa pidempikestoista muutosta, joka on alkanut jo vuonna 2010. Tuolloin käynnistettiin psykiatrian tulosalueella avohoitotoimintaa ja syntyi mm. akuuttitiimi. Siitä alkaen palveluiden muutosvauhti on ollut päätä huimaava: psykiatrian tulosalueella tehtiin vuonna 2009  vain 212 avohoitokäyntiä kun avohoito oli kunnallistettu. Vuonna 2016 avohoitokäyntejä oli jo 19 000 mikä tarkoittaa käyntimäärien noin satakertaista nousua. Samaan aikaan laitoshoidon päivät vähenivät 25 000:sta (vuosi 2009)  21 000:een (vuosi 2010). Tämä massiivinen palveluiden rakennemuutos on toteutettu käsittämätöntä kyllä ja kuin ihmeen kaupalla ilman lisäresurssia. Ilman henkilökunnan innostusta, aktiivisuutta ja joustavuutta tätä tuottavuuden mittavaa kasvua ei olisi voitu toteuttaa.

Muutosprosessi on vielä kesken ja uudet muutoksen soten myötä kolkuttavat nurkissa. Me teemme matkaa kohti tuntematonta: ehkä me jo hyvästelemme nykyisiä rakenteita ja ehkä jo synnytämme mahdollista maakuntaa. Edes muutoksen suunnasta ei vielä ole tietoa.

Perhosen siiven isku saa aikaan asioiden ketjureaktion. Samoin, kuin perhosen siiven isku, muutos yhdessä pienessä työtehtävässä vaikuttaa jollain asteella kaikkiin työpisteisiin. Kuin perhosen siiven isku myös työtoverin menetys vaikuttaa meihin jokaiseen. Se ei ohita ketään. Siitä huolimatta elämä jatkuu. Maapallo pyörii ja heräämme uuteen aamuun. Ja niin me jatkamme työtämme ja kirjoitamme blogi tekstin vuorollamme.

Menetys ravisuttaa arkista vakauttamme. Se pakottaa arvioimaan huoltemme ja kiireemme mieltä ja määrää. Se asettaa prioriteettejä uuteen järjestykseen.
Ja ennen kaikkea se haastaa esimiehet ja johtamisen. Miten me esimiehet ja johtajat selviämme tästä haasteesta? Olemalla läsnä ja aitoja. Olemalla tukena. Kuuntelemalla ja kuulemalla.  Löytämällä työyhteisöllemme ominainen tapa muistaa ja muistella. Ja ottamalla kantaaksemme sen taakan mitä työyhteisön on kohtuutonta yksin kantaa. Onnistummeko siinä?

Tämän kaiken keskellä on syytä muistaa: suru on merkki siitä että elämme, iloitkaamme siitä.


Sanna Blanco Sequeiros
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden tulosalueen johtaja
ylilääkäri

- - - - - -
 

10.9.2017 Historiaa ja tulevaisuutta
 

Vuosituhannen vaihteessa vitsailtiin, että jos pankkiautomaatti olisi terveydenhuollon tietojärjestelmä, se toimisi kutakuinkin näin: asiakas syöttää pankkikortin automaattiin ja näppäilee nostonsa, pankkivirkailija automaatin takana etsii asiakkaan pankkikirjan ja tekee siihen sekä pankin tilikirjaan käsin merkinnän nostosta, jonka jälkeen virkailija vielä työntää rahat automaatin läpi asiakkaalle, jos muilta kiireiltään ehtii ja muistaa.

  Jari Jokela_5-5_2017_.jpg


Pankkiautomaattia käyttää yhä harvempi ja pankin tiskillä asioi tuskin kukaan, joten vitsin huvittavuus alkaa olla historiaa. Myös terveydenhuollon tietojärjestelmien toiminta ja käytettävyys on vuosien mittaan parantunut, vaikka haasteita ja ongelmia edelleen riittää.

Sairaanhoitopiirin ict-palvelut on siirretty 1.9.2017 alkaen LapIT Oy:n tuotettaviksi. LapIT on Lapin ja Koillismaan kuntien sekä kuntayhtymien omistama tietohallintoyhtiö. Sen vuotuinen liikevaihto on n. 10,4 M€ ja henkilöstömäärä sairaanhoitopiiriltä siirtyneet 11 työntekijää mukaan lukien yli 90.  Omaan tietohallintoomme on jäänyt 11 työntekijää, jotka vastaavat mm. sairaanhoitopiirin ict-arkkitehtuurista ja tietohallinnon strategisesta suunnittelusta. 

Sairaanhoitopiirin tietohallinto on tehnyt voitavansa jatkuvasti laajenevan tietojärjestelmäympäristön toimivuuden takaamiseksi. Ongelmatonta se ei ole ollut, ja siksi on päädytty siirtämään ict-palvelut ns. leveämmille hartioille. Tätä merkittävämpi syy ict-palvelujen ulkoistukseen on kuitenkin sote- ja maakuntauudistus. Tulevaisuudessa maakuntien sote-ict-palvelutuotanto todennäköisesti rakentuu vahvasti LapIT:n kaltaisten inhouse-yhtiöiden varaan. (Inhouse-yhtiö on julkisyhteisön määräysvallassa oleva yhtiö jolta palvelut voidaan hankkia kilpailuttamatta.) LapIT-ratkaisun ennakoidaan siis olevan ”sote-yhteensopiva”.

Sote-uudistuksessa on painotettu sitä, miten tietojärjestelmien paremmalla yhteentoimivuudella ja ict:n vahvalla ohjaamisella saadaan aikaan merkittäviä kustannussäästöjä. Yksi sote-uudistuksen perusratkaisuista on valinnanvapaus. Tosiasiassa valinnanvapauden nimellä on kuitenkin ajettu sote-palveluiden siirtoa julkisen sektorin toiminnasta markkinaperusteiseksi. Sote-palvelujen ”valinnanvapaus” on siis vahvaa uskoa markkinoiden ja vapaan kilpailun tuomaan tehokkuuteen ja taloudellisuuteen.

Miten ajatus tietojärjestelmien paremmasta yhteentoimivuudesta ja valinnanvapauden nimellä kulkeva markkina- ja kilpailu-usko liittyvät yhteen? Katsotaanpa taaksepäin: mikä on johtanut terveydenhuollon nykyiseen pirstaleiseen tietojärjestelmäarkkitehtuuriin, jos ylipäätään arkkitehtuurista nykytilanteessa voidaan puhua? Vastaus on menneiden vuosikymmenien valinnanvapaus tietojärjestelmäratkaisujen suhteen ja usko markkinoiden ja vapaan kilpailun tuloksellisuuteen. Kunnat ja kuntayhtymät ovat päässeet - tai joutuneet - valitsemaan terveydenhuollon tietojärjestelmänsä markkinoilta, ilman keskitettyä ohjausta. Lopputuloksena on huonosti toimiva kokonaisuus, ja tarvitaan miljardiluokan investointeja tilanteen korjaamiseksi. Toivottavasti muutaman vuosikymmenen kuluttua ei tarvita miljardiluokan kustannuksia valinnanvapauden nimellä lanseeratun sote-palvelujen vapaan kilpailun ja markkinaperustaistamisen jälkien korjaamiseen.

Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja