Kymppi-blogi

Kymppi_logo

Inhimillisesti tehokas johtaminen-hankkeessa on käytössä oma blogi. Blogin nimi on "KYMPPI”, joka on vanha, historiallinen synonyymi sanalle esimies. Jo ennen muinoin savotoilla johti toimintaa ”Kymppi”, joka oli metsätyömiesten ja erilaisten työporukoiden pomo. KYMPPIin kirjoittavat sairaanhoitopiirin omat ”kympit”.

-----------------------

 

20.9.2017 Perhosen siiven isku
 

Kun työyhteisön työntekijä menehtyy, se pysäyttää hetkeksi kaikki, myös heidät jotka eivät ole olleet kovin läheisiä työtovereita.

Terveydenhuollossa teemme töitä elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Siitä huolimatta emme ole muuta väestöä valmiimpia kohtaamaan menetystä ja surua. Suru-uutisen äärellä olemme hämmentyneitä. Joskus joudumme miettimään kykenemmekö jatkamaan keskittymistä vaativaa työtämme.

Sanna Blanco Sequieros

Myös muita kysymyksiä nousee mieleen: Mitä sanon potilaalle jos hän näkee suruni? Miten jatkamme työyhteisönä eteenpäin? Miten työt jaetaan ja kuka jatkaa tästä? Työyhteisössä jokainen reagoi omalla tavallaan. Toiset haluavat hakeutua yhteen, toiset toivovat rauhaa. Osalle työnteon jatkaminen on paras tapa surra, toiset kokevat sen loukkaavana ja kylmänä.

Suru nostaa ja korostaa yksilöllisiä erojamme. Samoin tekevät muutokset työyhteisössä, vaikka muutos on tietenkin toisen tason luopumista ja surua. Joku on valmiimpi muutokseen, mutta voi edetä sitä kohti liiankin nopeasti. Toinen taas on hitaampi, mutta antaa samalla vakautta muutoksen keskellä. Niin muutoksessa kuin surussakin kaikki reagointi on sallittua, koska olemme ihmisiä ja yksilöitä.

Suuri muutos ja erään aikakauden päätös tapahtui psykiatrian tulosalueelle 2.1.2017 kun tulosalue lakkasi olemasta. Tuolloin Rovaniemen kaupungin mielenterveys ja päihdepalvelut yhdistyivät Lshp psykiatrisen hoidon kanssa ja muodostui Lshp:n  mielenterveys ja päihdepalveluiden tulosalue. Suru ja menetyksen tunne on ollut osa myös tätä yhdistymisprosesia. Liittymisen myötä muuttui myös koko käsitys psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta. Nyt tuotamme myös matalan kynnyksen palveluita ja konsultatiivista tukea terveyskeskuslääkärin hoitamiin lieviin ja keskivaikeisiin mielialahäiriöihin.

Meneillään oleva laaja muutosprosessi on osa pidempikestoista muutosta, joka on alkanut jo vuonna 2010. Tuolloin käynnistettiin psykiatrian tulosalueella avohoitotoimintaa ja syntyi mm. akuuttitiimi. Siitä alkaen palveluiden muutosvauhti on ollut päätä huimaava: psykiatrian tulosalueella tehtiin vuonna 2009  vain 212 avohoitokäyntiä kun avohoito oli kunnallistettu. Vuonna 2016 avohoitokäyntejä oli jo 19 000 mikä tarkoittaa käyntimäärien noin satakertaista nousua. Samaan aikaan laitoshoidon päivät vähenivät 25 000:sta (vuosi 2009)  21 000:een (vuosi 2010). Tämä massiivinen palveluiden rakennemuutos on toteutettu käsittämätöntä kyllä ja kuin ihmeen kaupalla ilman lisäresurssia. Ilman henkilökunnan innostusta, aktiivisuutta ja joustavuutta tätä tuottavuuden mittavaa kasvua ei olisi voitu toteuttaa.

Muutosprosessi on vielä kesken ja uudet muutoksen soten myötä kolkuttavat nurkissa. Me teemme matkaa kohti tuntematonta: ehkä me jo hyvästelemme nykyisiä rakenteita ja ehkä jo synnytämme mahdollista maakuntaa. Edes muutoksen suunnasta ei vielä ole tietoa.

Perhosen siiven isku saa aikaan asioiden ketjureaktion. Samoin, kuin perhosen siiven isku, muutos yhdessä pienessä työtehtävässä vaikuttaa jollain asteella kaikkiin työpisteisiin. Kuin perhosen siiven isku myös työtoverin menetys vaikuttaa meihin jokaiseen. Se ei ohita ketään. Siitä huolimatta elämä jatkuu. Maapallo pyörii ja heräämme uuteen aamuun. Ja niin me jatkamme työtämme ja kirjoitamme blogi tekstin vuorollamme.

Menetys ravisuttaa arkista vakauttamme. Se pakottaa arvioimaan huoltemme ja kiireemme mieltä ja määrää. Se asettaa prioriteettejä uuteen järjestykseen.
Ja ennen kaikkea se haastaa esimiehet ja johtamisen. Miten me esimiehet ja johtajat selviämme tästä haasteesta? Olemalla läsnä ja aitoja. Olemalla tukena. Kuuntelemalla ja kuulemalla.  Löytämällä työyhteisöllemme ominainen tapa muistaa ja muistella. Ja ottamalla kantaaksemme sen taakan mitä työyhteisön on kohtuutonta yksin kantaa. Onnistummeko siinä?

Tämän kaiken keskellä on syytä muistaa: suru on merkki siitä että elämme, iloitkaamme siitä.


Sanna Blanco Sequeiros
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden tulosalueen johtaja
ylilääkäri

- - - - - -
 

10.9.2017 Historiaa ja tulevaisuutta
 

Vuosituhannen vaihteessa vitsailtiin, että jos pankkiautomaatti olisi terveydenhuollon tietojärjestelmä, se toimisi kutakuinkin näin: asiakas syöttää pankkikortin automaattiin ja näppäilee nostonsa, pankkivirkailija automaatin takana etsii asiakkaan pankkikirjan ja tekee siihen sekä pankin tilikirjaan käsin merkinnän nostosta, jonka jälkeen virkailija vielä työntää rahat automaatin läpi asiakkaalle, jos muilta kiireiltään ehtii ja muistaa.

  Jari Jokela_5-5_2017_.jpg


Pankkiautomaattia käyttää yhä harvempi ja pankin tiskillä asioi tuskin kukaan, joten vitsin huvittavuus alkaa olla historiaa. Myös terveydenhuollon tietojärjestelmien toiminta ja käytettävyys on vuosien mittaan parantunut, vaikka haasteita ja ongelmia edelleen riittää.

Sairaanhoitopiirin ict-palvelut on siirretty 1.9.2017 alkaen LapIT Oy:n tuotettaviksi. LapIT on Lapin ja Koillismaan kuntien sekä kuntayhtymien omistama tietohallintoyhtiö. Sen vuotuinen liikevaihto on n. 10,4 M€ ja henkilöstömäärä sairaanhoitopiiriltä siirtyneet 11 työntekijää mukaan lukien yli 90.  Omaan tietohallintoomme on jäänyt 11 työntekijää, jotka vastaavat mm. sairaanhoitopiirin ict-arkkitehtuurista ja tietohallinnon strategisesta suunnittelusta. 

Sairaanhoitopiirin tietohallinto on tehnyt voitavansa jatkuvasti laajenevan tietojärjestelmäympäristön toimivuuden takaamiseksi. Ongelmatonta se ei ole ollut, ja siksi on päädytty siirtämään ict-palvelut ns. leveämmille hartioille. Tätä merkittävämpi syy ict-palvelujen ulkoistukseen on kuitenkin sote- ja maakuntauudistus. Tulevaisuudessa maakuntien sote-ict-palvelutuotanto todennäköisesti rakentuu vahvasti LapIT:n kaltaisten inhouse-yhtiöiden varaan. (Inhouse-yhtiö on julkisyhteisön määräysvallassa oleva yhtiö jolta palvelut voidaan hankkia kilpailuttamatta.) LapIT-ratkaisun ennakoidaan siis olevan ”sote-yhteensopiva”.

Sote-uudistuksessa on painotettu sitä, miten tietojärjestelmien paremmalla yhteentoimivuudella ja ict:n vahvalla ohjaamisella saadaan aikaan merkittäviä kustannussäästöjä. Yksi sote-uudistuksen perusratkaisuista on valinnanvapaus. Tosiasiassa valinnanvapauden nimellä on kuitenkin ajettu sote-palveluiden siirtoa julkisen sektorin toiminnasta markkinaperusteiseksi. Sote-palvelujen ”valinnanvapaus” on siis vahvaa uskoa markkinoiden ja vapaan kilpailun tuomaan tehokkuuteen ja taloudellisuuteen.

Miten ajatus tietojärjestelmien paremmasta yhteentoimivuudesta ja valinnanvapauden nimellä kulkeva markkina- ja kilpailu-usko liittyvät yhteen? Katsotaanpa taaksepäin: mikä on johtanut terveydenhuollon nykyiseen pirstaleiseen tietojärjestelmäarkkitehtuuriin, jos ylipäätään arkkitehtuurista nykytilanteessa voidaan puhua? Vastaus on menneiden vuosikymmenien valinnanvapaus tietojärjestelmäratkaisujen suhteen ja usko markkinoiden ja vapaan kilpailun tuloksellisuuteen. Kunnat ja kuntayhtymät ovat päässeet - tai joutuneet - valitsemaan terveydenhuollon tietojärjestelmänsä markkinoilta, ilman keskitettyä ohjausta. Lopputuloksena on huonosti toimiva kokonaisuus, ja tarvitaan miljardiluokan investointeja tilanteen korjaamiseksi. Toivottavasti muutaman vuosikymmenen kuluttua ei tarvita miljardiluokan kustannuksia valinnanvapauden nimellä lanseeratun sote-palvelujen vapaan kilpailun ja markkinaperustaistamisen jälkien korjaamiseen.

Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja

- - - - - -

30.6.2017 Tuulista ja tyventä
 

Paljon on erilaisia suunnitelmia organisaatiossa eri tasoilla sekä valtakunnallisesti menossa. Miten käy SOTE uudistuksen kanssa, tuleeko valmista ja mitä tulee... yksikköönkin kohdistuu monenlaisia suunnitelmia. Muutoksia on tulossa, mutta mitä ja millä aikajänteellä?

Esimiehenä haasteena on pitää vene pystyssä, ettei keikuttelu tipauta ketään yli laidan. Näistä tuulista huolimatta työyhteisönä jatkamme toimintaa potilaan parhaaksi. Sitten kun muutokset varmistuvat, tehdään suunnitelmat ja toimitaan niiden mukaan.

Marjaana Vuolo

Odotan innolla, että pääsemme lomien jälkeen työstämään lyhytjälkihoitoisen synnytyksen mallia nopeampaa kotiutusta toivoville perheille.

Hoitotyössä on tapahtunut muutos, kun olemme alkaneet kokoontua aamuisin yhteen huddlaamaan. Tämä on lisännyt työntekijöiden tietoisuutta siitä, mitä meillä päivisin tapahtuu ja millainen tilanne on muilla. Meillä Naistenklinikan sisällä on 5 erilaista työyksikköä, joissa työn luonne on hyvin erilaista. Olemme voineet nopealla kokoontumisella tasoittaa kiirehuippuja klinikan sisällä ja käydä apuna muissa yksiköissä. Myöskään tämä muutos ei ole ollut kivuton, mutta toimintatapojen selkeytyessä huddlen ydin on alkanut löytyä. Naistenklinikassa on aina jaettu työtä eri yksiköiden välillä, mutta muutoksen myötä toiminnasta on tullut järjestelmällisempää.

elefantti Säilytän työpöydälläni edelliseltä esimieheltä läksiäislahjaksi saamaani kristallista norsua. Tuo norsu kuvaa esimieheltä vaadittavia ominaisuuksia. Sillä on suuret, kuulevat korvat, pitkä aistiva kärsä ja paksu nahka. Niin, pitää pystyä kuuntelemaan, aistimaan asioita ympärillä ja eduksi on suojaava nahka. Omaa nahkaani yritän työssäni sopivasti paksuntaa.


Rafaela-risteilyllä sain kuulla Maaret Kalliota, jonka luennoilla olen ollut aikaisemminkin. Hänen luentonsa aihe ”Lujasti lempeä” on kolahtanut minuun. Hänen ajatuksensa sopivat moneen, niin lastenkasvatukseen kuin työelämäänkin. Minä haluan tavoitella esimiehisyydessäni tuota ajatusta. Maaret sen puki sanoiksi. Lujuuden ja lempeyden välillä kun löytäisi hyvän tasapainon, jotta ne kulkisivat käsi kädessä. Molempia tarvitaan. Uskon, että näin toimiessa saavutetaan hyvin toimiva työyhteisö.

Olen saanut olla osastonhoitajan tehtävissä Lapin keskussairaalassa nyt reilun vuoden. Olen oppinut tuntemaan yksikön väen, paljon ihmisiä myös yksikön ulkopuolelta. Talon tavatkin alkavat tulla tutuksi. Alan tavastua. Esimiehisyyteen koen kuitenkin olevani matkalla, sillä kasvu ei lopu koskaan.

Olen odottanut ensimmäistä lomaani nyt vuoden ja 3 kuukautta. Niin hyvä kun on ollut olla töissä, niin kuitenkin nyt loma tulee tarpeeseen. Levänneenä jatketaan sitten elokuun puolella Naistenklinikkaa koskevien haasteiden parissa. Toivotan kaikille ihanaa kesää.
 

Marjaana Vuolo
osastonhoitaja
Naistenklinikka

 

- - - - -

20.6.2017 Sähköä ilmassa
 

Kynään tarttuminen Kymppi-blogistina herätti sekä iloa että lievää ahdistusta. Haasteena on saada ajatuksensa ilmoille muodossa joka ymmärretään toivotulla tavalla.

Sama haaste piilee myös päivittäisessä esimiestyössä. Löytää ne oikeat sanakäänteet ja mielikuvat, joilla markkinoi sekä itselle että henkilöstölleen uusia asioita. Näkemykset asian hyödyllisyydestä potilaalle ja työntekijälle auttavat. Painetta onnistumiselle luo tieto ensikohtaamisen tärkeydestä ja sen tunteen pitkästä iästä.

Heli Kuukasjärvi

Tällä hetkellä omissa työyksiköissäni kuin myös monessa muussa talon ja valtakunnan terveydenhuollon yksiköissä eletään kiivasta sähköistämisen ja virtuaalipalvelujen mukaantulon aikaa. Nykyteknologiaa valjastetaan potilaiden ja työntekijöiden käyttöön, tiedon tuojaksi ja viestin välittäjäksi. Ja varmasti moneksi muuksikin, josta olen ja epäilen muutaman muunkin olevan vielä onnellisen tietämätön. 

Meillä tehdään parhaillaan tuttavuutta etäluettavien uniapnea hoitolaitteiden ja hoidon seurantajärjestelmän kanssa, tuumaillaan työpef-seurannan etäluettavuuden haasteita. Seuraavana tutustumiskohteena odottaa syöpäpotilaiden oireseuranta sovellus. Ja reilu vuosi aiemmin on käyttöömme tullut Virtu-järjestelmä, joka toimii Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja asiantuntijaväylänä. Meillä uniapnea potilaiden tutkimusten välityskanavana sekä ohjaus että opetus välineenä terveyskeskusten ja sairaalan sekä hoitajien että potilaiden välillä. Ihan tuoreimpia tuttavuuksia mainitakseni.

Kaikkien virtuaalisten järjestelmien ympäröimänä pyrimme pitämään ajatuksen kirkkaana siitä, että hoitaja pystyy näiden ansiosta antamaan potilaille laadukasta ja vaikuttavaa palvelua. Ja he, jotka sähköisiä palveluita käyttävät, kokevat hoitonsa hyväksi ja turvalliseksi. Unohtamatta heitä, joille nykyteknologia kaikkine hienouksineen on hyvin kaukaista.

Ja mitä odottaakaan tulevaisuudessa? Aika näyttää kuinka tulevaisuuden sairaalamme Itulan hautomon näkymät käyvät toteen ja missä muodossa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen muuttaa asioita potilaan ja terveydenhuollon työtekijän näkökulmasta. Potilaslähtöisyyden nostaminen entistä tärkeämmäksi asiaksi panee erikoisalojen ja eri toimijoiden väliset raja-aidat kaatumaan. Tässä hetkessä voinee vain todeta elettävän mielenkiintoisia aikoja!

Vaan mikä nousee yhä edelleenkin tärkeäksi asiaksi kaiken tämän keskellä?

Kohtaaminen. Se, että me kukin alan ammattilaisina jaksamme joka kontaktissa muistaa tilanteen ainutlaatuisuuden. Meille jokapäiväinen työ, potilaan ohjaaminen, tukeminen, auttaminen erilaisten asioiden äärellä, on usealle potilaalle ensimmäinen käynti sairaalan poliklinikalla tai ensimmäinen yö sairaalavuoteessa. Tai työkaverin opastaminen ja auttaminen, työn tekeminen porukalla. Tärkeäksi nousevat kohtaamiset, juuri sinä joka sairaalan käytävällä tervehdit, toivotat hyvät huomenet tai sinä joka ohjaat tuota sähköistä järjestelmää potilaan avuksi. Meistä jokaisella on mahdollisuus näyttää sairaalamme todellinen inhimillisyys kaiken tämän virtuaalisen ja sähköisen keskellä.

Näillä miettein, hyvää kesää!

Nautitaan valosta, se on varma mitä Lapin suvessa on tarjolla, jokainen lämmin päivä on bonusta.

Heli Kuukasjärvi
vs. osastonhoitaja
keuhkosairaudet

- - - -

10.6.2017 Lapin lasten laitumille
 

Lähes neljä vuosikymmentä vierailla mailla ja nyt täällä lapsuuden ja nuoruuden kotikulmilla. Muistan kouluajoilta lyseosta monia kärsiviä ahdistuneita, masentuneita, ylivilkkaita, harvemmin aspergerlapsia ja nuoria, joille ei ollut tietääkseni juuri hoitoa saatavilla. Lasten- ja nuorisopsykiatria ovat nyt erikoisaloina koko Suomessa.

Nykyinen työpaikkani on olla ylilääkäri lasten- ja nuorisopsykiatrian tulosyksikössä. Oli mukava tulla, kun tunsin työpaikat jo ennestään. Henkilöstö on osaavaa ja ammattitaitoista, resurssointi kuitenkin alimitoitettua.

Kari Moilanen

Työntekijöiden suhteellinen määrä on alinta koko Suomessa. Alueen perustason palvelut ovat riittämättömiä. Yhteistyötahomme ovat osin terveydenhuollon ulkopuolella.

Toimimme potilaslähtöisesti ja pyrimme käyttämään näyttöön perustuvia hoitomenetelmiä ja standardoituja arviointimenetelmiä. Maanlaajuisesti lähetteiden määrä kasvaa rajusti, niitä tulee meillekin päivittäin. Hoitotakuussa pysyminen on tiukoilla. Terveydenhuoltolain (1326/2010 §52, §53) mukaan meidän on käsiteltävä kiireettömät lähetteet kolmen päivän kuluessa ja aloittamaan hoidon tarpeen arviointi kolmen viikon kuluessa ja saada tehtyä arviointi ja antaa hoitosuositus kuuden viikon kuluessa lähetteen saapumisesta. Hoidon lähtökohtana on diagnosoitu mielenterveydenhäiriö. Hoito pitäisi sitten käynnistyä kolmen kuukauden kuluessa. Kaikki toimivat muuten hyvinä laatumittareina. Yksi laatumittareistamme on kuitenkin peruskoulun läpikäyminen ja pääsy keskiasteen opintoihin.

Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat meille sosiaalitoimen alainen Rovaniemen perheneuvola ja lastensuojelu, terveyspuolen neuvolat ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ja erityisesti terveyskeskuksen keskytiimi, jotka ovat varsin hyvin toimivia, tosin osaamiseen mielenterveys- ja päihdeasioissa lasten ja nuorten osalta olisi panostettava ja resursseja lisättävä. Meillä on myös omia perustason palveluita, kun alaikäisten rovaniemeläisten matalan kynnyksen palvelut siirtyivät alkuvuodesta meille. Ne tuotetaan yhdessä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kanssa.

Hoito suunnitellaan yhdessä perheen ja usein myös verkostojen kanssa. Säännöllisen väliajoin tarkistettavat hoito- ja kuntoutussuunnitelmat luovat pohjaan hyvälle hoidolle. Huomioimme lapsen ja nuoren sekä perheen voimavarat. Lapsipotilas, yleensä poika toimii tyypillisesti hyvin huonosti sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, koulu kärsii samoin kuin perhe- ja kaverisuhteet. Oireilu ilmenee tunne-elämän ja käytöksen säätelyn häiriönä ja koulun käymisen keskeytymisenä.

Taustalla on usein neuropsykiatrista (kuten ADHD) problematiikkaa tai traumatisoitumista (koulukiusaamista, kaltoinkohtelua) niin lapsella kuin joskus vanhemmillakin. Vanhemmuus on usein hukassa ja sitä tarvittaisiin, kun aikamme merkittävimpiä pulmia on lasten ja nuorten hallitsematon netin käyttö, chattaillaan ja pelataan yömyöhään. Nuoruusikäinen potilaamme on tyypillisesti tyttö, joka on enempi tai vähempi itsetuhoinen ja masentunut, mutta usein myös traumatisoitunut ja käytökseltään ja tunne-elämältään epävakaa.

Panostamme uusin työmuotoihin kuten dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja erityisesti kotiin ja kouluun tehtävään työhön, varhaintyöhön (vakavien mielenterveyshäiriöiden varhaistunnistamiseen), mutta maakunta on laaja ja leveä. Mistä kaikki resurssit? Voimme hyödyntää KELAn vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, johon pyrimme ohjaamaan kaikki kynnelle kykenevät ja johon myös pääsee. Valitettavasti kuntoutustarjonta on suppeaa ja moni tärkeä kuntoutusmuoto puuttuu lähes kokonaan kuten ryhmämuotoiset hoidot ja neuropsykologinen kuntoutus.  Lasten ja nuorten psykoterapeuttejakaan ei ole riittävästi.

Psykiatrista avohoitoa tehostamme tarjoamalla lapsille perheosastohoitoa, tällöin jompikumpi vanhemmista on aina mukana osastohoidon ajan. Hoidon painopiste on vuorovaikutuksen parantaminen. Hoitojaksot on pyritty saaman tehokkaiksi muutaman viikon mittaisiksi. Nuorille on tarjolla määräaikaista yhteisöhoitoa osastojaksoina. Osastohoitoon pääsevät myös Länsi-Pohjan alueen lasten ja lapset. Kaikki vakavammat häiriöt joudumme lähettämään arvioitavaksi Ouluun, varsinkin kun toimitaan mielenterveyslain tarkkailumenettelyn mukaisesti.

Olemme luomassa ja rakentamassa tehokasta palveluverkostoa Lapin lapsille ja nuorille ja lisäämään parempaa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia ja tulevaisuutta ja ehkäisemään ennenaikaista syrjäytymistä.
 

Kari Moilanen
ylilääkäri
nuorisopsykiatria