Kymppi-blogi / Huhtikuu 2017

 

10.4.2017 Katja Väyrynen: Työ tekijäänsä opettaa
30.4.2017 Jari Jokela: Uutta johtajaa kaivataan

 

30.4.2017 Uutta johtajaa kaivataan
 

"Elsan pelko on viisauden alku”. Näin luonnehdittiin jo edesmennyttä Kittilän kunnallispolitiikan vahvaa vaikuttajaa Elsa Riekkolaa, joka muistetaan myös sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana sekä valtuuston ja hallituksen jäsenenä. Elsa oli päättäjä, jota kuunneltiin ja kunnioitettiin.
– Ei tällaista olisi Elsan aikana päässyt tapahtumaan, totesi muuan kittiläläinen nykykunnallispoliitikko kuntansa päätöksenteon solmuista keskusteltaessa. Vahvaa puolueiden yläpuolelle asettumaan kykenevää poliittista johtajaa kuntaan kaivattaisiin edelleen, kun taas kerran näyttää vt. kunnanjohtajan valintapäätöksestä löytyvän virheellisyyksiä.
Jari Jokela


Lapin maakunnassa on jääty jälkeen useimpien muiden maakuntien sote-valmistelusta. Kahden sairaanhoitopiirin maakunnassa sote-valmistelu on annettu Lapin liiton tehtäväksi. Muualla maassa sairaanhoitopiiri on paljon keskeisemmässä roolissa sote-valmistelussa. Maakunnan liiton substanssiasiantuntemus ja valmisteluresurssit eivät ole kaikin osin riittävällä tasolla. Erilaisia valmistelutyöryhmiä ja ohjausryhmiä on, mutta kokonaisuus näyttäytyy varsin hajanaisena.

Kevään mittaan on Lapissa käyty keskusteluja erikoissairaanhoidon työnjaosta Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien kesken. Huhtikuun lopulla Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin jäsenkunnista Kemi, Tornio, Keminmaa ja Simo päättivät valtuustoissaan yhteisyrityksen kilpailuttamisesta siten, että Länsi-Pohjan keskussairaalan toiminta siirtyisi pääosin yhteisyritykselle, jonka osake-enemmistön omistaisi kilpailutuksella haettava yksityinen yritys. Mikäli LPKS:n toiminnan yksityistäminen etenee kilpailutuksen pohjalta, Lapin ja Länsi-Pohjan keskussairaaloiden välille on syntymässä kilpailutilanne, joka ei mahdollista sopimista sairaaloiden välisestä työnjaosta. Tätä vielä suurempi ongelma on, että muutama kunta pyrkii sitomaan tulevan maakunnan poliittisten päätöksentekijöiden kädet (ja maakunnan rahat) erillisratkaisuun, jolla ajetaan vain oman alueen etua koko maakunnan yhteisestä edusta piittaamatta. Muu maakunta eli lähinnä Lapin sairaanhoitopiirin alue seuraa voimattomana sivusta. Tosin ”pilvilinnojen” ja ”ampiaisten” kaupparatsut kiertelevät myös Lapin sairaanhoitopiirin jäsenkunnissa.

Lapissa kaivattaisiin nyt vahvaa puolue- ja päivänpolitiikan yläpuolelle nousemaan kykenevää poliittista johtajaa, joka kykenisi yhdistämään hajanaisen ja riitaisen maakunnan. Entinen ministeri, kansanedustaja ja Tornion kaupunginjohtaja Hannes Manninen sai taannoin soviteltua yliopiston ja ammattikorkeakoulun fuusiota koskevat Rovaniemen ja Kemi-Tornio-alueen erimielisyydet ja vuosikymmen sitten yhdistettyä Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan.  Toinen lappilainen valtiomiessarjalainen voisi olla Lapin viimeinen maaherra, entinen kansanedustaja ja Kemijärven kaupunginjohtaja Timo E. Korva. Ikä kuitenkin alkaa näitä herroja jo painaa.

Kittilän edesmennyt kunnanjohtaja Seppo Maula totesi usein, että Lapissa on vahva yhteiseen nuotioon kusemisen perinne ja taito. Toivottavasti jostain löytyy ”urologi”, joka saa nämä ”virtsaamisvaivat” parannettua. Kenestä tai mistä nousisi maakunnan uusi valtiomies, kuka voisi olla sekä Korvan, Mannisen että Riekkolan manttelinperijä ja täyttää kaikkien kolmen saappaat?


Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja

- - - -

 

10.4.2017 Työ tekijäänsä opettaa
 

Johtamiseen liittyvät asiat ovat tällä hetkellä omassa elämässäni jokapäiväistä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Työelämän kehittäminen ja esimiestyö YAMK-opinnot on puolivälissä ja koulun penkiltä on jo tähän mennessä saanut oppia johtamisen eri teemoista ja eväitä työelämän kehittämiseen. Esimiesurani on vielä kovin lyhyt, joten opittavaa riittää ja opintojen edetessä on voinut todeta, että tiedolla johtamista tarvitaan. Katja Väyrynen


Pohtiessani aihetta tähän blogiin huomasin, että ajankohtainen aihe tuntuu tällä hetkellä olevan osaamisen johtaminen, ei vain omassa yksikössäni vaan koko organisaatiossa. Osastonhoitajan näkökulmasta osaamisen johtaminen on keskeistä päivittäisessä työssä. Näin kesän kynnyksellä osastonhoitajat miettivät miten kesä pärjätään, mistä saadaan sijaiset ja saadaanko riittävästi osaamista. Miten varmistetaan, että osaaminen on riittävää?

Hoitajilla perehdyttäminen yksikköön on hyvin lyhyt eikä perehdytyksen aikana voi oppia kaikkea mahdollista. Asiat opitaan tekemisen kautta, tarvitaan kokeneempaa kollegaa neuvomaan ja opastamaan uusissa tilanteissa.  Tarpeen mukaan kysytään neuvoa toisista yksiköistä, jos asia on itselle vieras. Ihan kaikkea ei voi eikä tarvitse itse tietää mutta täytyy olla kykyä ratkaista ongelmia ja selvittää asioita jos ei tiedä. Kirjoista voi oppia teoriaa, mutta hoitotyössä kokemusta ja oppia käytännön työhön saadaan kohtaamalla potilas. Eräs kollega totesi aikanaan, että tietyn erikoisalan asiantuntijaksi kehittyminen vie hoitajalta kolme vuotta, joten tarvitaan kärsivällisyyttä ohjata ja opastaa, jotta yksilöistä kehittyy asiantuntijoita.

Osaamisen varmistaminen on haastavaa muutoinkin kuin kesällä. Nykytilanne on se, ettei ole hoitajia, jotka ovat koko työuransa samassa yksikössä. Lähes jatkuvasti on uusia hoitajia perehtymässä, vastavalmistuneita tai toisista yksiköistä tai organisaatioista siirtyneitä. Usein kuulee puhuttavan, että hoitajia siirrellään paikasta toiseen. Asioilla on kuitenkin aina toinen puoli, hoitajat liikkuvat myös omasta tahdostaan ja omista syistään, eläköityvät tai on äitiyslomaa, opintovapaata, virkavapaata, halu lähteä työnkiertoon, muuttaa toiselle paikkakunnalle jne.  Toiset lähtevät ja tilalle tulee uusia, päivittäin ollaan tilanteessa, että työvuorossa on väkisinkin kokemattomampia.

Henkilökuntamuutoksissa tärkeäksi asiaksi nousee perehdyttäminen, miten uusi työntekijä otetaan vastaan, annetaanko tukea oppimiseen. Kollegiaalisuus tulisi olla jokaiselle hoitajalle itsestäänselvyys ja myös eri ammattiryhmien arvostus toisen työtä kohtaan. Hoitotyössä tarvitaan monenlaista osaamista ja on työyksikölle rikkaus, että eri taitajia löytyy. On osattava sietää erilaisuutta ja erilaisia työskentelytapoja, ottaa vastaan kritiikkiä ja olla avoin erilaisille näkökulmille sekä tarvittaessa muuttaa omia käsityksiään. Perustehtävämme on kuitenkin turvata potilaalle laadukas hoito.

Jos hoitajat vaihtuvat, niin vaihtuvat esimiehetkin. Tämän tekstin julkaisupäivänä olen juuri jäänyt opintovapaalle. Kun perehdytin sijaistani, tuli varmasti monta kertaa sanottua, että ”asiat oppii sitä mukaa kun niitä tulee eteen hoidettavaksi”. Kaikkea ei voi kertomalla opettaa, mutta aina löytyy joku joka tietää asioista ja jolta kysyä neuvoa. Ollaan siis kollegiaalisia ja tehdään työtä yhteisen asian eteen.

Aurinkoista kevättä!

Katja Väyrynen
vs.osastonhoitaja
Neurologia